Jaakko Kaprio: Hallinnon keskittäminen haastaa hyvän tutkimustyön edellytykset

(26.06.08)

Suomalainen huippututkimus tuottaa erinomaisia tuloksia ja on kansainvälisesti arvostettua. Mutta kuinka kauan?

Rahoituksen pirstaleisuus ja määräaikaiset työsuhteet ovat tuttuja haasteita jokaiselle tutkijalle. Yliopistouudistuksen tuomat muutokset herättävät runsaasti uusia kysymyksiä. Myllerrykset sekä
organisaatioissa että niiden toimintatavoissa kaventavat tutkijan mahdollisuuksia tehdä hyvää tutkimusta.

Innovaatioiden luominen ja sitä kautta vaurauden synnyttäminen pitää turvata myös käytännön ratkaisuilla, ei vain juhlapuheissa. Laitoksen johtajana on hermostuttavaa seurata kuinka tukipalvelut viedään yhä kauemmaksi ja hankalammin hyödynnettäväksi, etenkin kun ne toimivat ontuvien tietojärjestelmien varassa.

Hallinnon kehittämistä tarkastellaan liiaksi hallinnon lähtökohdista. Muutosten aiheuttamia kerrannaisvaikutuksia rivitutkijan työhön ei ole kartoitettu. Tutkijan työstä on pahimmillaan tulossa jatkuvaa tasapainoilua valvonnan, raportoinnin ja luovan tutkimuksen välillä. Samoja raportointitietoja kerätään useita kertoja hallinnon eri tahoille.

Ei ole tarkoituksenmukaista saada takaisin aikaa, jolloin joka professorilla oli henkilökohtainen sihteeri, mutta lähi- ja tukipalveluiden karatessa yhä kauemmaksi olisi syytä pysähtyä pohtimaan mikä todella on kustannustehokasta toimintaa.

Sisältöjohtaminen ensisijalla

Yliopistolain muutos lisää parhaimmillaan yliopistojen autonomiaa ja tuo mahdollisuuksia päättää rahoituksesta itse. Toivottavasti muutokset aidosti lisäävät myös yliopiston vastuuta ja päätäntävaltaa omasta tulevaisuudesta.

Niin sanotut asiajohtajat edustavat ainoastaan hallinnon osaamista. Siitä on toki varmasti etuja, mutta pelkäänpä, että hallinnosta tulee tällöin vain itseisarvo ja hallinto toteutetaan opetuksen ja tutkimuksen kustannuksella. Yliopiston toiminnan osalta päätöksiä ei voi tehdä ihmiset, joilla ei ole sisältöosaamista. Uudistusten tärkeimpänä tavoitteena tulisi olla tutkimuksen ja opetuksen laadun turvaaminen.

Palapeli kuntoon

Pitkäaikaiset epidemiologiset seurantatutkimukset vaativat pitkäaikaista rahoitusta, sitoutumista ja hallinnon tukea. Palapelin koottavan rahoituksen rinnalla hallinto vaatii pitkäaikaisten
työsuhteiden turvaamista, toisaalta asetetaan rekrytointikieltoja. Tasapainoilu on vaikeaa.

Ulkopuolisen rahoituksen merkitys kasvaa jatkossa yhä suuremmaksi, kun yliopistojen omat edellytykset tehdä kannattavaa tutkimustyötä supistuvat. Tutkijat ovat usein yksin apurahahakemuksiensa kanssa. Huolimatta tutkimuksen tukipalvelujen lisääntymisestä, pienet konkreettiset neuvot käytännön asioissa ovat usein monen mutkan takana.

Pikkutarkka seuranta hyvinvoinnin uhkana

Tutkimusryhmän johtajan velvollisuus on suojella omaa tutkimusryhmää ulkopuoliselta paineelta ja helpottaa työtä mahdollisimman tehokkaasti. Tutkijan tulee pääsääntöisesti keskittyä olennaiseen. Mutta kaikilta hallinnollisilta muutoksilta yksittäistä tutkijaakaan ei voi säästää.

Samalla kun hallintouudistukset tuottavat lisätyötä rutiiniasioiden hoitamiseen, tutkijoilta vaaditaan tehokkaampaa tuottavuutta. Rahoituksen jatkuminen perustuu suorituksiin, joita pahimmillaan uhkaa pikkutarkka seuranta.

Ensisijaisesti tulisi kuitenkin katsoa mitä on saatu aikaiseksi ja peilata tuloksia käytettyyn kokonaistyöaikaan. Aktiivista tutkimustoimintaa ei voi eritellä vartin tai tunnin tarkkuudella
työajanseurantajärjestelmään. Akateemisen vapauden rajoittaminen on
tehokas uhka huonontamaan työilmapiiriä ja hyvinvointia. Ennen kuin uudistuksia tehdään ja viedään läpi, pitäisi katsoa miten kokonaisuus hallitaan.

Kunnianhimoista tutkimustyötä ei tehdä pikkutarkalla seurannalla, vaan tutkijoiden vertaisarviointi takaa laadun. Tutkijat tekevät jatkuvasti myös oman työn arviointia.

Osaaminen vakuuttaa tulevaisuuden

Myllerrykset onneksi luovat myös innovatiivisia ratkaisuja. Tutkimusryhmät keksivät luovia tapoja löytää uusia rahoituslähteitä tai rahoitusta saamattomista hankkeista luodaan uusia hankkeita. Jatkuvuuden rakentaminen kuitenkin takaisi mielenrauhan jatkaa huippututkimusta.

Yliopisto-osaaminen on vakuutus vastaisuuden varalle, sivistysyliopiston arvoa pitäisi vaalia eikä vain vaatia lyhytkantoista tuottovaatimusta. Yliopistojen säilyminen monipuolisen tiedon ja osaamisen kehtona vastaavat parhaiten myös tulevaisuuden haasteisiin.

Jaakko Kaprio
Professori
Kansantautien genetiikan tutkimuksen huippuyksikön johtaja
Helsingin yliopisto

Haluatko kommentoida  Jaakko Kaprion ajatuksia?  Mene ystävällisesti keskustelupalstallemme.

Kuvat: Mauri Ratilainen