Jussi Kukkonen: Akateemista vapaaehtoistyötä

(17.09.09)

Jokainen meistä tutkijoista käy vuosittain konferensseissa, kokouksissa ja seminaareissa sekä laatii käsikirjoituksia ja lähettää niitä lehtiin julkaistavaksi. Tämähän on luonnollinen ja se näkyvä osa työtämme. Se tärkeä osa, jota nykyisin mitataan mitä moninaisimmilla mittareilla ja jolla meidän tehokkuuttamme ja tuottavuuttamme pyritään arvioimaan.

Suuren osan tästä mahdollistavat erilaiset tieteelliset seurat tai muut usein vapaaehtoiset organisaatiot, joiden osana tiedeyhteisömme jäsenet toimivat. Kukapa meistä ei olisi ollut vaikkapa käsikirjoituksen arvioijana tai osallisena isomman tai pienemmän kokouksen järjestelyissä tai jäsenenä tieteellisen seuran hallinnossa. Osa tästä toiminnasta tehdään vapaa-aikana. Realiteetti on kuitenkin, että arviointeihin ja muuhun järjestötyöhön käytetään myös runsaasti työaikaa, sillä voidaanhan nähdä, että toiminta liittyy kiinteästi omaan tieteelliseen työhön ja tutkimustoimintaan. Kokoukset ja julkaisut eivät toimisi samalla tavalla ilman tätä laajaa ja arvokasta vapaaehtoisten työpanosta. Onkohan kukaan arvioinut kuinka paljon aikaa käytämme järjestötoimintaan kokonaisuutena? Yksittäinen henkilö voi käyttää aikaansa varsin paljon erilaisiin toimintoihin. Joskus onkin asiallista miettiä, missä kulkee järkevän ja asiaan kuuluvan ajankäytön raja.

Itse olen joutunut tuota miettimään, sillä olen toiminut viime vuosina aktiivisesti erään kansainvälisen tiedeorganisaation hallituksessa, nykyisin myös puheenjohtajana. On toisaalta mielenkiintoista ja palkitsevaakin nähdä organisaation toimintaa sisältä päin ja olla osa sitä ja aktiivisesti vaikuttaa seuran linjauksiin. Toisaalta kokoukset ja eri komiteoiden työ vie myös aikaa, joka on sitten pois muusta työstä. Oma päätökseni aikanaan ryhtyä tähän kypsyi oikeastaan siitä, että tunsin seuran toiminnan ja olin osallistunut moneen erinomaiseen kokoukseen opiskeluajoista lähtien. Olen saanut työlleni eräänlaisen tieteellisen perustan ja taustan sekä hyviä kontakteja seuran toiminnan kautta. Nyt pyrin tarjoamaan omalla panoksellani samanlaista tukea nykyisille opiskelijoille mahdollistaen kokoukset ja sen tärkeän vuorovaikutuksen ja keskustelut, jotka syntyvät kokouksissa toisia saman alan tutkijoita tavatessa.  Aktiivisella osallistumisella saa runsaasti virikkeitä omalle työlleen. Kokoukset ovat tehokas tapa verkostoitua toisten tutkijoiden kanssa. On aina mielenkiintoista saada kasvot niille nimille, joita on katsellut artikkelin tekijälistassa.

Vaikka tässä kirjoituksessani puhun ajankäytöstä ja järjestötoimintaan ”uhratusta” ajasta, niin kommenttini ei tarkoita, että toiminnasta pitäisi pysytellä syrjässä ja kieltäytyä tarjotuista tehtävistä.  Pikemminkin päinvastoin. Haluaisin rohkaista nuoria tutkijoita osallistumaan entistä aktiivisemmin myös tähän puoleen tieteellisestä toimintaa ja vaikuttamista. Sitä ei välttämättä arvoteta kaikkialla samalla tavalla kuin nimikirjassa listattuja julkaisuja, mutta se on osa työtä, jolla tiedeyhteisön toimintaa pidetään yllä. Usein se on myös omalla tavallaan palkitsevaa ja uhratun ajan veroista. Samoin mitä useampi henkilö osallistuu toimintaan omalla panoksellaan, sitä tasaisemmin tehtäviä saadaan jaettua ja työmäärääkin tasattua. Todellakin, mielestäni tiedejärjestöissä toimiminen on yhteistä asiaamme eteenpäin vievää työtä, joka mahdollistaa tulostemme esittelyn ja julkaisun ja sitä kautta vaikuttamisen.

Jussi Kukkonen
Akatemiaprofessori
Joensuun ylipisto

Aiemmin ilmestyneitä blogeja