Kim Wallin: Akatemialaki heikentäisi akatemiaprofessoriuden  asemaa tiedemaailmassa

(26.08.09)

Huolestuneena olen seurannut, kuinka valmistelussa oleva uusi Akatemialaki uhkaa toteutuessaan syödä akatemiaprofessoriuden arvostuksen ja tasa-arvoisuuden. Mikäli akatemiaprofessorit ovat jatkossa työsuhteessa emoyliopistoonsa, voivat yliopistot soveltaa heihin omia palkkaus- ja työsuhdeperusteitaan. Näkisin tämän johtavan akatemiaprofessoriuden arvostuksen alenemiseen tiedemaailmassa. Huippututkijat eivät enää tavoittelisi Akatemian virkoja. 

Nykyään akatemiaprofessoriudella on tutkimusalalla korkea status ja kohtalainen palkkaus. Jopa ulkomailla vaikuttavat, kansainvälisesti menestyvät tutkijat ovat halukkaita tarttumaan Suomen Akatemian rahoitukseen ja tulemaan Suomeen tutkimustyöhön. Nykyisen järjestelmän ehdoton vahvuus on, että virkaan seuloudutaan omien kykyjen ja osaamisen kautta riippumatta siitä, mikä on emo-organisaatio. On tärkeää, ettei akatemiaprofessori edusta mitään organisaatiota. Kaikki akatemiaprofessorit ovat samalla, tasa-arvoisella tasolla työehtojen ja palkkauksen suhteen. Jokainen voi myös tehdä tutkimusta aiheesta, jota on itse ehdottanut Akatemian rahoitettavaksi, ei organisaation painostuksesta. Näen tämän erittäin suurena vahvuutena nykyisessä järjestelmässä.

Uuden lain myötä akatemiaprofessorin ja työnantajan välille muodostuisi outo hallinnollinen suhde, jossa työnantajalla ei olisi oikeutta velvoittaa työntekijää työtehtäviin, hallinnollisiin tehtäviin tai määrätä esimerkiksi loma-aikoja.  Mikäli lakia tulkitaan niin, että emo-organisaatiolla on oikeus vaikuttaa akatemiaprofessorin tehtäviin, menettää tehtävä nykyisen merkityksenä. Olemme ajautumassa eriskummalliseen tilanteeseen, jossa akateeminen riippumattomuus on vaarassa.

Miksi tuo riippumattomuus on niin tärkeää? Luovuuden edellytysten maksimoimiseksi. Akatemiaprofessoriuden tärkein ominaisuus on, että se rauhoittaa ihmisen tekemään omaa tutkimusta. Ajatustyössä pystyy täysin keskittymään siihen mikä on sillä hetkellä tärkeimmällä sijalla aivoissa. Luomisprosessin kannalta on tärkeää, että idean tullessa sitä on mahdollisuus jalostaa ja miettiä. Jos ideoille ei ole aikaa, jäävät keksinnöt syntymättä.

Näkisin, että uusi Akatemialaki lisäisi myös yliopistojen välistä epätervettä kilpailua, jota tähän asti ei ole ollut. Uudessa järjestelmässä yliopistolle olisi yhä suurempi meriitti saada itselleen akatemiaprofessoreita. Jokainen yliopisto lobbaisi oman hakijansa puolesta, koska teollisuuden rahoittajille on tärkeää näyttää kuinka laadukas he ovat yliopistona. Professorin henkilökohtainen pätevyys joutuisi pienempään rooliin, sillä yliopistot ottaisivat osan professorin arvosta itselleen.

Pelkään, että lakimuutos johtaisi taloudellisten intressien korostumiseen tieteellisen vapauden kustannuksella. On mahdollista, että esimerkiksi sektoritutkimuslaitokset näkevät akatemiaprofessoriuden oman tutkimuksen lisärahoituksena.  Vaarana on, että meritoitunut tutkija määrätään hakemaan tietyn laitokselle tärkeän aiheen ympärille suuntautuvaa akatemiaprofessoriutta, sen sijaan, että tutkija pääsisi hakemaan omien mieltymystensä mukaan. Tämä johtaisi ennen pitkää riippumattoman, vapaan tutkimuksen vesittymiseen. Silloin voimme lopettaa Suomen Akatemian ja siirtää rahoituspäätösten tekemisen TEKESin vastuulle. Toivottavasti tällaista pyrkimystä ei ole Suomessa olemassa.

Kim Wallin
Akatemiaprofessori
Valtion teknillinen tutkimuskeskus