Arviointien toteutus
Akatemia on opittu tuntemaan tieteen- ja tutkimusala-arviointien järjestäjänä. Aloite arviointiin tulee esimerkiksi tutkijayhteisöltä, tieteellisiltä toimikunnilta, muilta tutkimuksen rahoittajilta tai viranomaisilta. Arviointi on usein alku tai jatke tietyn tutkimusalan kehittämistoimille.
Arvioinnin suunnittelusta ja toteutuksen seurannasta vastaa johtoryhmä. Lähes aina arvioinnille valitaan joko Akatemian ulkopuolelta tai hallintovirastosta koordinaattori, joka koordinoi arvioinnin toteutusta.
Arvioinnilla pyritään saamaan asiantunteva ja riippumaton näkemys tieteen- tai tutkimusalan tilasta, tutkimuksen laadusta ja kehittämistarpeista. Arviointipaneeli koostuu kokonaan tai suureksi osaksi Suomen ulkopuolelta tulevista tutkijoista ja asiantuntijoista, joilla on näkemystä peilata suomalaista tutkimusta ja tutkimusjärjestelmää kansainvälisesti. Tieteen- tai tutkimusala-arviointiin valittavien asiantuntijoiden tulee olla omalla alallaan arvostettuja tutkijoita, minkä lisäksi heiltä odotetaan tiedepoliittista kokemusta. Puheenjohtaja on avainhenkilö arvioinnin onnistumisen kannalta. Puheenjohtajan tulee olla arvostettu kansainvälinen tutkija ja riittävän riippumaton suhteessa arvioitaviin.
Kansainvälisten asiantuntijoiden palaute keskeistä tieteen- ja tutkimusala-arvioinneissa
Eri tieteen- ja tutkimusala-arvioinneissa kansainväliset asiantuntijat ovat suositelleet esimerkiksi koordinaation lisäämistä alan tutkimusyksiköiden kesken, tutkimusrahoituksen suuntaamista tulevaisuudessa erityispanostuksesta hyötyville aloille ja laajempien tutkimuskokonaisuuksien muodostamista monitahoisten tutkimusongelmien ratkaisemiseksi. Asiantuntijapaneelit ovat kiinnittäneet huomiota myös siihen, että joillakin aloilla tohtoreiksi valmistutaan edelleen melko iäkkäinä ja että tutkijaliikkuvuutta alalla tarvittaisiin lisää. Tieteen- tai tutkimusala-arviointeja voidaan hyödyntää esimerkiksi Akatemian tutkimusohjelmien valmistelussa.
Arviointien tavoitteet
Arvioinnin tarkoituksena on
- antaa tietoa suomalaisen tutkimuksen asemasta ja laadusta suhteessa alan kansainväliseen tasoon
- selvittää arvioitavan tieteen- tai tutkimusalan vahvuuksia ja heikkouksia sekä näiden syitä
- määritellä kehittämistarpeita ja esittää ratkaisuehdotuksia tutkimuksen laadun parantamiseksi tutkijoille, tutkimusorganisaatioille ja rahoittajille
- antaa tietoa tutkimuksen yhteiskunnallisesta, teknisestä ja taloudellisesta vaikuttavuudesta
- auttaa tunnistamaan suomalaisen tutkimuksen ja tutkimusjärjestelmän heikkouksia ja kehittämistarpeita
- lisätä tutkijoiden ja heidän saavutustensa tunnettuutta Suomessa ja ulkomailla.
Arviointikriteerit
Arviointikriteerit suhteutetaan arvioinnin perusteisiin ja painotuksiin. Arvioinneissa hyödynnettäviä kriteereitä ovat esimerkiksi:
- tutkimusaiheen ja -ongelmien omaperäisyys
- luovuus ja ajankohtaisuus
- tieteellisten menetelmien soveltuvuus
- julkaisutoiminnan tieteellinen näkyvyys: julkaisufoorumien viittauskertoimet (”impact”), julkaisujen tai tutkijoiden saamat viittaukset
- tutkijankoulutuksen järjestäminen ja tuloksellisuus arvioitavalla alalla
- tutkijanuran suunnitelmallinen edistäminen ja kansainvälistäminen väittelyn jälkeisenä aikana
- tutkijoiden kansainvälinen tunnettuus: merkittävät tiedepalkinnot, tärkeät luottamustehtävät tieteellisissä seuroissa, toimiminen tieteellisten julkaisujen toimituskunnissa jne.
- yhteiskunnalliset vaikutukset: esimerkiksi erilaiset asiantuntijatehtävät ja osallistuminen tieteen popularisointiin.
Arviointien kehittäminen
Arviointi on pysäytetty tilanne: arvio alan tilanteesta arvioinnin toteuttamishetkellä ja osittain menneisyyteen katsovien aineistojen valossa. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, sillä tutkimus on jatkuvassa muutoksessa.
Tutkimuksen luonteen muutokset asettavat uusia haasteita perinteiselle tieteenalojen arvioinnille. Tieteen- ja tutkimusala-arviointien kehittämisen merkitys korostuu entisestään, kun tutkimuksen rahoittajilta edellytetään yhä vahvempaa panosta tutkimuksen yhteiskunnallisten vaikutusten arvioimisessa. Muuttuneessa toimintaympäristössä tulisi kehittää arviointien menettelytapoja, jotka ottavat huomioon 1) perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen vuorovaikutuksen, 2) riskirahoituksen vaikuttavuuden, 3) huippututkimuksen ja vasta kehittymässä olevien alojen voimavaraerot sekä 4) eri tieteenalojen rajapinnoille sijoittuvan tutkimuksen.