Suomi tarvitsee uutta tieteen nousuun
(09.11.2012)
Suomalainen tiede on hyvää keskitasoa, mutta tieteen taso on jäämässä jälkeen. Siksi tarvitaan selkeää politiikkaa ja kunnianhimoinen strategia.
Suomi on tiedemaana hyvää eurooppalaista keskitasoa ja sillä on vahvuuksia. Silti tieteen laadussa ja vaikuttavuudessa on parantamisen varaa.
Johtopäätökset syntyvät Suomen Akatemian Tieteen tila -raportista, jossa on arvioitu 42 tieteenalaa 366 tieteentekijän voimin. Raportissa on myös ehdotuksia tieteen vahvistamiseksi. Vaikka ehdotukset ovat yleisiä, niistä voidaan johtaa tiedepolitiikan uutta suuntaa.
Tarkasteluun pitää ottaa ainakin tutkijoiden rekrytointi, kansainvälisyyden lisääminen, tutkimusrahoituksen vakaa kehitys leikkausten sijaan, tutkijakoulutuksen laatu ja sisältö, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan yhteistyö sekä tutkimustiedon käyttö poliittisessa päätöksenteossa.
Keskeisiä ovat ainakin seuraavat kehityskohteet:
1. Suomi tarvitsee seuraavaan hallitukseen tiede- ja innovaatioministerin, kuten muissakin sivistysmaissa on. Aloite tehtiin jo viime hallitusneuvottelujen alla, mutta se jäi toteutumatta. Oma ministeri tarvitaan tekemään kunnianhimoista tiede- ja innovaatiostrategiaa, sillä se on Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeää. Hallitukselta vaaditaan selvää sitoutumista ja tutkimuspoliittista johtajuutta. Tieteen ja tutkimuksen pitää olla politiikan keskiössä, sillä tiede tuo kilpailukykyä, luovuutta ja tuloa hyvinvoinnin kehittämiseen.
2. Nuorten pitää kiinnostua tutkijan työstä ja haluta kouluttautua tutkijoiksi. Tiede on kiinni tutkijan motivaatiosta, luovuudesta ja pitkäjänteisestä innostuksesta. Raportin julkistamistilaisuudessa kuitenkin akatemiaprofessori Dennis Bamford esitti huolensa siitä, että lahjakkaat nuoret hakeutuvat pois tutkijan työstä. Heitä eivät houkuta tutkijan tulevaisuudennäkymät: pätkätyöt, rekrytointikiellot, hallinnon byrokratia ja pienet palkat. Siksi yliopistoihin ja korkeakoulutukseen kohdentuvat leikkaukset ovat kohtalokkaita.
3. Eilispäivän välineillä ei tehdä tulevaisuuden tiedettä. Tutkimuslaitteiden ja välineiden pitäisi olla korkealuokkaista kansainvälistä tasoa. Suomessa aloitti vasta tänä vuonna tutkimusinfrastruktuuria suunnitteleva elin, ja se voi antaa suuntaviivat tärkeistä kohteista ja kansainvälisen osallistumisen järjestyksestä. Rahoitus on vielä kovin vaatimatonta. Rahaa tarvitaan, mutta tutkimuslaitteistojen varustaminen on vähintään yhtä tehokasta yhteiskunnan infrastruktuurin rakentamista kuin tiet, sillat ja rakennukset.
4. Laadukkaan tieteen ja innovaatiotoiminnan kansallista yhteistyötä pitää tiivistää. Pienessä maassa tämä on kiireellinen asia, joka edellyttää uutta tiede- ja innovaatiostrategiaa. Sen valmistelussa tulisi olla laaja osallisten joukko niin että eri toimijat voivat siihen sitoutua.
Toimenpiteet tieteen edistämiseksi ovat välttämättömiä. Tutkimuksen tila on tärkeä asia koko Suomen ja suomalaisten menestyksen ja hyvinvoinnin kannalta. Silti tieteellisen tuotantomme taso on jäämässä jälkeen, eikä sen asema ole enää vahvistunut.
Äskettäin Maailman talousfoorumi WEF julkaisi eri maiden kilpailukyvyn vertailun. Siinä Suomi sijoittuu hyvin, kolmanneksi heti Sveitsin ja Singaporen jälkeen. Ruotsi on neljäs. Suomen kulmakiviä ovat koko väestön koulutus, mutta myös korkeakoulut, tutkimus ja tutkijoiden ja yritysten yhteistyö.
Akatemian nyt julkaisema arvio antaa tähän lisää syvyyttä. Tieteessä meillä on selviä vahvuuksia. Osaavat, uutta luovat ihmiset ovat tärkeä voimavara. Suomi on merkittävä tutkimusta tekevien ihmisten maa. Vuonna 2010 Suomi sijoitti tutkimus- ja kehitystoimintaan 3,9 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se on aivan maailman kärkiluokkaa. Tutkimus- ja kehitystoiminnan henkilöstön osuus työvoimasta on kaikkein korkein. Kun vertaillaan miten yritykset ovat tehneet innovaatioyhteistyötä tutkimusorganisaatioiden kanssa, Suomi sijoittui vertailumaiden kärkeen.
Hyvistä asioista huolimatta Suomen asema tieteen maana ei ole vahvistunut. Vaikka tieteellisten julkaisujen määrä on hyvällä tasolla Sveitsin ja Ruotsin jälkeen, niin julkaisujen tuotanto ei ole enää lisääntynyt kuten monessa vertailumaassa.
Tieteellisen laadun mittareissakin on parantamisen varaa. Suomen julkaisuihin viitattiin tosin kuusi prosenttia enemmän kuin maailmassa keskimäärin, mutta määrä on selvästi alhaisempi kuin viittaukset Sveitsin, Alankomaiden tai Tanskan julkaisuihin. Viittausten määrä jää jopa alhaisemmaksi kuin Ruotsissa, Norjassa ja Irlannissa, jotka ovat Suomen kaltaisia pieniä tiedemaita. Huippujulkaisujen osuus kaikista julkaisuista jää pienistä vertailumaista viimeiseksi, jopa Itävallan jälkeen.
Tieteellisen laadun perusteella hankitaan kansainvälistä rahoitusta, ja siinä emme onnistu läheskään niin hyvin kuin muut pienet tiedemaat.
Markku Mattila
Tekniikan tohtori ja Suomen Akatemian entinen pääjohtaja