Rahoitettavat hankkeet (RESTORE 2000)
Rahoitettavat hankkeet
Akatemiaprofessori Erkki Haukiojan (Turun yliopisto) johtamassa hankkeessa tutkitaan Kuollan niemimaalla ympäristön toipumista vuosikymmeniä jatkuneen raskasmetalli- ja happamoitumiskuormituksen jälkeen. Lievemmin saastuneena verrokkialueena käytetään Harjavaltaa. Tutkimus koostuu sekä laboratorio- että kenttäkokeista. Lisäksi selvitään yhteisötason lajistomuutoksia sekä toipumiseen vaikuttavia tekijöitä kuten maastotyyppien monimuotoisuutta ja maaperässä olevien vielä itämiskykyisten siementen määriä.
Erikoistutkija Heljä-Sisko Helmisaaren (Metsäntutkimuslaitos) johtamassa hankkeessa tutkitaan metsäekosysteemin palautumista pitkäaikaisesta raskasmetallilaskeumasta. Tutkimuskohteena on raskasmetallien vaurioittama metsäalue Harjavallassa kupari- ja nikkelisulaton läheisyydessä. Tutkimus keskittyy raskasmetalleilla saastuneen maan humuskerroksen parantamiseen lisäämällä maan pinnalle uutta orgaanista ainetta ja kasvittamalla saastunut alue kestävillä kasvilajeilla. Tällä tavoin voidaan luoda paremmat olosuhteet maaperän pieneliöstön hajotustoiminnalle, ja toimivan humuskerroksen syntymiselle.
Professori Raimo P. Hämäläisen (Teknillinen korkeakoulu) johtamassa hankkeessa selvitetään, miten päätös-analyyttisten menetelmien avulla voidaan käytännössä parantaa vesistöjen kunnostuksen suunnittelua, toteutusta ja tuloksellisuuden seurantaa. Menetelmiä sovelletaan Päijänteellä, Kyrönjoella ja mahdollisesti Tuusulanjärvellä vesistön tilan ja käyttökelpoisuuden parantamiseen tähtäävissä hankkeissa.
Rantakasvit ympäristön kunnostajina on professori Timo Kairesalo (Helsingin yliopisto) tutkimushankkeen aiheena. Tutkimuksen kohteena on Lahden Vesijärvi, jota kunnostettu pitkään jo aikaisemmin. Vesijärven kunnostamisessa on ravinnekysymysten rinnalle nyt nousemassa myrkyllisten aineiden vaikutusten selvittäminen - ja sitä kautta valuma-alueen kunnostamisen tiiviimpi liittäminen itse järvessä tapahtuvaan kunnostus- ja hoitotoimintaan. Tässä tutkimushankkeessa pyritään selvittämään niitä perusteita ja käytännön mahdollisuuksia, joilla järven ranta-vyöhykkeen kasvillisuutta ja sen yhteydessä elävää pieneliöstöä voitaisiin käyttää hyväksi kunnostuksen tehostamisessa. Samalla voidaan arvioida laajaksi kunnostustoiminnaksi kehittyneen vesikasvillisuuden niittojen hyöty- ja haittanäkökohtia vesistöjen suojelussa.
Professori Lauri Kärenlammen (Kuopion yliopisto) johtamassa tutkimushankkeessa etsitään uusia "pehmeän" teknologian keinoja raskasmetallien kuten kadmiumin, sinkin, lyijyn ja kuparin saastuttamien alueiden kunnostukseen. Yksi mahdollinen strategia on lisätä saastuneeseen maahan metalleja ja metalloideja sitovia aineita ja samalla kylvää tai istuttaa saastunutta maata sietäviä kasveja. Toinen strategia on viljellä saastuneessa maassa kasveja, jotka sekä sietävät metalleja että myös erityisesti keräävät niitä pois. Projektissa pyritään kehittämään ja vertaamaan eri strategioita. Kokeita tehdään erilaisen sietokyvyn omaavilla lajikkeilla. Projekti liittyy EU:n rahoittamaan hankkeeseen, jossa raskasmetallien sietokykyä tutkitaan ja pyritään parantamaan biokemiallisella ja molekyylibiologisella tasolla.
Dosentti Kari Laineen (Oulun yliopisto) johtamassa hankkeessa tutkitaan ihmistoiminnasta aiheutuneita vaurioita pohjoisilla alueilla ja ympäristön alkuperäisen tilan potentiaalista palautuvuutta eri kasvillisuustyypeillä. Hankkeessa tutkitaan myös erilaisia teknisiä mahdollisuuksia, joilla ihminen voi nopeuttaa vaurioiden korjaantumista tai ympäristön alkuperäisen tilan palau-tumista. Tutkimushankkeessa käytetään hyväksi mm. laskettelurinteiden kasvillisuusvaurioita ja erilaisia tallausvaurioita. Tutkimusalueet sijaitsevat Suomen ja Ruotsin Lapissa sekä Venäjän pohjoisilla alueilla. Ympäristön palautuvuuden ja vaurioiden korjaamisen tutki-muksessa vertaillaan näitä pohjoisia alueita Sveitsin Alppien alueeseen.
Assistentti Timo Muotkan (Jyväskylän yliopisto) johtamassa hankkeessa kysytään johtaako uittoperattujen koskiuomien entisöinti ekosysteemin toiminnallisen monimuotoisuuden palauttamiseen. Tutkimushankkeen tavoitteena on tuottaa ekologisesti perusteltu ohjeisto kanavoitujen koskien entisöintiä varten. Lisäksi pyritään kehittämään menetelmiä, joiden avulla voidaan arvioida entisöintitoimien onnistumista. Hanke tuottaa tutkimustietoa kunnostuksista sekä arvokalojen menestymisen että muun alkuperäisen koskiluonnon palautumisen kannalta.
Dosentti Martin Romantschukin (Helsingin yliopisto) tutkimushankkeen päämääränä on kehittää itseään sääteleviä ja ruokkivia kasvimikrobiyhdistelmiä, jotka kestävät korkeita maaperän öljy- ja raskasmetallipitoisuuksia samalla kun ne pystyvät parantamaan kasvualustansa eli maan tilaa. Öljyperäiset saasteet hajoavat ravinteiksi mikrobeille, ja raskasmetallit kerääntyvät kasvi- ja sienikudoksiin, joista niitä voi helpommin ottaa talteen. Maaperän ja pohjaveden saastuminen erilaisilla ympäristölle vierailla orgaanisilla yhdisteillä ja raskasmetalleilla on ongelma teollistuneilla alueilla eri puolilla maailmaa. Ympäristön kannalta teolliset menettelytavat ovat osittain parantuneet, mutta tämä ei ratkaise aikaisempina vuosikymmeninä syntyneitä ongelmia. Erityisen ongelman muodostavat öljy- ja polttoaineteollisuuden toiminta.
Kalastamallako vedet kirkkaiksi, kysytään apulaisprofessori Jouko Sarvalan (Turun yliopisto) johtamassa hankkeessa. Rehevöityneitä vesiä kunnostetaan niiden raakavesi-, kalatalous- ja virkistysarvon palauttamiseksi lähinnä levähaittoja poistamalla. Ravintoketjukunnostuksessa veden laatua pyritään parantamaan vähentämällä planktonia ja pohjaeläimiä syöviä kaloja. Tässä tutkimushankkeessa kootaan yhteen useita jo käynnissä olevia tai juuri käynnistyviä järvien ravintoketjukunnostuksia, joissa veden laatuun pyritään vaikuttamaan kalastoa muuttamalla. Tutkittavia kohteita on viisi: Köyliönjärvi, Liperin Pohjalampi, Säkylän Pyhäjärvi, Rymättylän pikkujärvet sekä Iitin Sääskjärvi.
Dosentti Heikki Toivosen (Suomen ympäristökeskus) hankkeessa tutkitaan niittyjen kunnostusta ja hoitoa maaseudun biodiversiteetin lisääjänä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaiset vaikutukset laidunnuksella ja niitolla on erityyppisten niittyjen biodiversiteettiin, erityisesti niiden kasvillisuuteen ja kasvilajistoon. Tutkimuskohteiksi valitaan kunnostustarpeeltaan erityyppisiä alueita ja aluekokonaisuuksia tavoitteena määrittää, millaisille niityille hoito- ja kunnostushankkeita kannattaa kohdistaa. Tutkimuksessa on kaksi osahanketta Satakunnassa Porin alueen merenrantaniityt ja Varsinais-Suomessa Someron Rekijokivarren niityt.
Professori Terttu Vartiaisen (Kansanterveyslaitos) johtamassa hankkeessa selvitetään dioksiineilla saastuneen maaperän kunnostamista. Kaupallista tuotetta nimeltä KY 5, joka sisältää kloorifenoleja, on käytetty Suomessa aina 1930-luvulta sinistymänestoaineena. Suurin osa KY 5 -tuotteesta on käytetty sahoilla. Suomessa sovelletaan tällä hetkellä puhdistettavalle saastuneelle maalle raja-arvoa 500 pg/g kuivapainossa. Saastuneiden sahojen pintamaasta on analysoitu jopa yli 1000 000 pg/g. Useilla sahoilla ranta-aluetta on pengerretty tai kuoppia täytetty kyllästetyllä puujätteellä ja purulla, jolloin jopa viiden metrin syvyydessä on ollut korkeita dioksiini- ja furaanipitoisuuksia. Saastuneiden maiden tai sedimentin puhdistamiseksi on tarkoitus käyttää mekaanista (liettäminen, saostus, selkeytys, suodatus) tilavuuden pienentämistä ja sitä seuraavia kemiallisia tai mikrobiologisia käsittelyjä.