Tutkimusohjelmamuistio (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimus) 

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimus Suomessa

Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa tapahtuneet poliittiset muutokset ovat avanneet uudenlaiset mahdollisuudet myös tieteelliselle yhteistyölle entisten sosialististen maiden kanssa.

Humanistisista tieteenaloista historia, kielitiede ja perinnetieteet ovat Suomessa olleet tutkimusaloina jo 1800-luvulla, kansallisen heräämisen ajoilta. Lähialueiden arkeologisella tutkimuksella ja kulttuuritutkimuksen alaan kuuluvalla venäläisen ikonitaiteen tutkimuksella on myös pitkät perinteet. Ortodoksisen kirkon ja ajattelun tutkimus on virinnyt vasta viime vuosikymmeninä, mutta vahvistunut nopeasti.

Naapuruus, historialliset siteet sekä kauppa- ja taloussuhteet Neuvostoliittoon ovat tukeneet venäjän kielen opetuksen ja tutkimuksen asemaa korkeakouluissa. Venäjän kieltä voi opiskella useassa korkeakoulussa toisin kuin muita slaavilaisia kieliä, ja venäjän kielen ja kirjallisuuden tutkimuksella onkin vakiintunut perusta suomalaisessa yliopistossa.

Venäjään ja Itä-Eurooppaan kohdistuvaa taloustutkimusta ja politologista tutkimusta on harjoitettu paitsi yliopistoissa mm. Ulkopoliittisessa instituutissa, Venäjän ja Itä-Euroopan instituutissa (ent. Neuvostoliittoinstituutti), Rauhan- ja konfliktintutkimuksen laitoksella, Sotatieteen laitoksella ja Suomen Pankin Idän talouksien yksikössä. Syksystä 1989 lähtien Helsingin yliopiston Renvallinstituutissa on ollut monitieteinen Venäjän ja Neuvostoliiton tutkimuksen opintokokonaisuus.

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen tarve ja edellytykset Suomessa

Lähialueet ovat Suomelle luonnollinen yhteistyön alue. Pitkän yhteisen historian vuoksi Suomella on vahvat lähtökohdat Venäjän ja venäläisyyden syvempään tuntemukseen ja ymmärtämiseen. Viime vuosina myös tieteellinen kiinnostus Venäjään ja Itä-Eurooppaan on maassamme selvästi vahvistunut ja alueita koskeva tutkimus lisääntynyt. Lähialueiden tuntemus on tärkeää sekä välittömien yhteistyöetujen kannalta että laajemmin kansainvälisessä yhteistyössä.

Suomessa on muihin länsimaihin verrattuna erityisen hyvät edellytykset Itä-Euroopan ja etenkin Venäjän tutkimukseen myös kirjasto- ja lähdemateriaalin saatavuuden vuoksi. Kirjastoista ja arkistoista ovat tärkeimpiä Helsingin yliopiston slaavilainen kirjasto, Valtionarkiston kirjasto, Suomalais-ugrilainen kirjasto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto, Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin kirjasto, Sotatieteen laitoksen venäläinen kirjasto, Helsingin venäläisen kauppiaskillan kirjasto, Sota-arkiston kokoelmat, Tilastokeskuksen kirjasto, Ortodoksisen kirkon ja Valamon luostarin kirjavarat, erilaiset venäläiset arkistokokoelmat sekä jatkuvasti kasvava kopio-aineisto Venäjän arkistoista. Pietari on liikenteellisesti niin lähellä, että päivän tai parin tutkimusekskursiot sen kirjastoihin ja arkistoihin ovat mahdollisia.

Tutkimusyhteistyön järjestelyt Suomessa

Suomen Akatemialla on ollut yli 20 vuoden ajan kiinteää yhteistyötä Neuvostoliiton, nyttemmin Venäjän tiedeakatemian kanssa. Akatemialla on yhteistyösopimus myös Viron, Bulgarian, Puolan, Romanian, Slovakian, Tshekin ja Unkarin kanssa.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen tieteellis-teknillinen yhteistoimintakomitean (nyttemmin Suomen ja Venäjän tiede- ja teknologiayhteistyökomissio) tukemat tutkijavierailut ja asiantuntijavaihto ovat rakentaneet laajan kontaktiverkoston suomalisten ja IVY-maiden tutkijoiden välille.

Tutkimusohjelman tavoitteet

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimusohjelman tavoitteena on vahvistaa Suomessa näihin alueisiin kohdistuvaa ensisijaisesti yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden alojen tutkimusta.

Neuvostoliiton poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen järjestelmän hajoamista ja uusien muotojen syntymistä ja ilmenemistä on syytä tutkia vertailevasti monien eri tieteiden näkökulmasta. Muutoksilla on ideologinen, poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen puolensa, jotka ovat sekä muutosten aiheuttajia että seurauksia.

Ohjelmamuistio on jaettu kolmeen osa-alaan:

politiikkaan,
kulttuuriin ja yhteiskuntaan sekä
talouteen

Ohjelma kohdistuu ensisijassa entisen Neuvostoliiton alueisiin painotuksen ollessa Venäjän ja lähialueiden tutkimuksessa (Karjala, Pietari, Viro). Venäjäntutkimuksen problematiikka sivuaa usein myös muita itäisen ja keskisen Euroopan maita, joten ne voivat sisältyä tutkimuksen ongelmanasetteluun.

POLITIIKKA

Keisarillinen Venäjä, Neuvostoliitto

Venäjän ja Neuvostoliiton tutkimuksen keskeinen ala on ollut historia. Venäjän historiaa on Suomessa tutkittu erityisesti siltä osin kuin se on tehnyt Suomen omaa historiaa ymmärrettäväksi. Mutta Venäjän historiaa on syytä tutkia myös muista näkökulmista.

Suomen ja Venäjän keisarikunnan suhteiden osalta tutkimustilannetta voidaankin pitää varsin hyvänä. Venäjän imperiumin valtio- ja hallintojärjestelmään kohdistuva tutkimus on sen sijaan jäänyt vähemmälle. Suomelle hyvin soveltuvia ja tärkeitä tutkimuskohteita ovat Suomen ja Venäjän/Neuvostoliiton suhteiden lisäksi laajemmin Venäjän läntisiin pieniin rajavaltioihin kohdistuva reuna-aluepolitiikka sekä Neuvostoliiton Pohjoismaiden politiikka.

Suomalaisen kommunismin (SKP, SKDL) tutkimus on edellyttänyt myös Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen (NKP) ja sen kansainvälisten orgaanien (Komintern, Kominform) tutkimusta. Arkistojen käyttömahdollisuudet tällä alueella ovat suomalaisille tutkijoille hyvät.

Venäjän kumoukselliset liikkeet, etenkin niiden kansallisuuspolitiikka ja itse vuosien 1905 ja 1917 vallankumoukset ovat olleet Suomessa tutkimuksen kohteena selvitettäessä Suomen itsenäistymisen ja vuoden 1918 kansalaissodan historiaa. Näissä tutkimuksissa suomalaiset ovat olleet yhteistyössä niin entisen Neuvostoliiton kuin läntisen tutkimusyhteisön kanssa. Näin hankittu kokemus, suhteet ja resurssit ovat hyvä perusta pidentää ajallista perspektiiviä eteen-päin Stalinin aikaan. Stalinin valtakauden politiikan tärkeinä tutkimuskohteina voidaan mainita mm. kollektivisointi ja Stalinin terrori.

Neuvostojärjestelmän hajoaminen on tuonut uuden perspektiivin toisen maailmansodan jälkeisen politiikan tutkimukseen. Neuvostoliiton vuosien 1945-90 poliittisten suhdanteiden tutkimus on keskeistä myös arvioitaessa Suomen ja Neuvostoliiton suhteita tuona aikana.

Poliittisen järjestelmän muutokset Venäjällä ja Itä-Euroopassa

Poliittinen ajattelu ja yhteiskunnalliset arvot ovat Venäjällä muutosprosessissa. Malleja haetaan yhtä hyvin länsimaisesta demokratiasta, saksalaisesta natsismista kuin vanhan Venäjän autoritaarisesta perinteestä. Yksilöllisyyttä ja liberalismia vastaan asettuvat myös neuvostovallan aikana ihmisiin istutetut "kollektiiviset arvot".

Filosofian kenttä Venäjällä näyttää tällä hetkellä olevan hyvin pirstoutunut. Aikaisemmin monoliittisen yhtenäisajattelun tilalle on noussut suuret määrät erilaisia koulukuntia ja yksityisajattelijoita, jotka useimmiten pohjaavat viime vuosisadan ja tämän vuosisadan alun aatevirtauksiin ja ajattelijoihin. Myös kuva neuvostoajan tieteen yhtenäisyydestä kaipaa tarkennusta ehkä akselilla virallinen-epävirallinen.

Arviot venäläisestä demokratiakäsityksestä ja parlamentarismin mahdollisuudesta ja sen kehittymisestä perustuvat tällä hetkellä ristiriitaisten kehityspiirteiden tarkkailuun. Pyrkimys siirtyä totalitaarisesta ja autoritaarisesta järjestelmästä demokratiaan edellyttää vanhojen instituutioiden ja järjestelmien purkamista keskushallinnon tasolta paikallishallintoon.

Ideologisten muutosten mukana valtion ja kansalaisen roolit ovat Venäjällä muuttuneet. Valtiollisen roolin muotoutuminen liittyy olennaisesti kansallisuuskysymysten ratkaisemiseen, paikallishallinnon kehittämiseen, kielipolitiikkaan ja monikansallisten kulttuurien suhteisiin. Muutoksia valottavia tutkimuskohteita ovat mm. poliittinen organisoituminen, poliittinen kulttuuri, poliittiset ilmiöt ja dynamiikka, valtarakenteiden analyysi ja oikeusjärjestelmän kehitys. Ääriliikkeet ja oppositioliikkeet ovat myös merkittäviä vaikuttajia venäläisessä yhteiskunnassa, ja ilmiöinä tärkeitä ja ajankohtaisia tutkimuskohteita.

Kansallisuuspolitiikka

Keisarillisen Venäjän ja Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikka ja suhde kansallisvaltioihin ovat luoneet ne puitteet ja organisatoriset rakenteet (federaatio, tasavallat, kansalliset piirit, IVY, lähiulkomaat), joita vasten myös Venäjän nykyistä kansallisuuspolitiikkaa on tarkasteltava. Taloudelliset rakennemuutokset ja hallinnon, erityisesti paikallishallinnon uudistaminen heijastuvat myös kansallisuuspolitiikkaan.

Neuvostovallan aikaiset väestön pakkosiirrot ja muuttoliike reuna-alueiden tasavaltoihin ovat merkittävänä taustana nykyisille kansallisuusongelmille Venäjällä ja IVY-maissa sekä Venäjän ja uusien itsenäistyneiden valtioiden suhteiden muotoutumiselle. Venäläisväestön poliittinen asema Baltian maissa on vaaankielenä myös näiden valtioiden sisäisessä kehityksessä.

Venäjän ulkopolitiikka ja kansainvälispoliittisen voimatasapainon muutokset

Venäjän kansallisuuspolitiikka on merkittävä vaikuttaja Venäjän lähialueisiin kohdistuvassa ulkopolitiikassa. Ulkovenäläisten oikeuksia vartioiva politiikka saa Venäjällä vahvan tuen. Toistaiseksi on kuitenkin vaikeaa vetää rajaa tämän ja toisaalta imperialististen aatteiden kannatuksen laajuuden välille.

Neuvostoliiton hajoaminen ja Venäjän politiikan muutokset ovat luoneet uuden poliittisen asetelman erityisesti itäiseen Keski-Eurooppaan. Aiemmin alkanut ja edelleen nopeutunut Euroopan integraatiokehitys monimutkaistaa poliittista kenttää. Venäjän asema on muuttunut Euroopan kartalla, ja laajemmin myös globaalisessa suhteessa Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Globaalin turvallisuuspoliittisen asetelman uudelleenmuotoutumisessa nämä ovat erittäin keskeisiä. Myös suomalaisen tutkijakunnan tulisi tuoda oma näkökulmansa kansainväliseen Venäjän geopoliittista asemaa koskevaan tutkimukseen.

Neuvostoliiton hajoamisen vaikutukset ulottuvat useilla tasoilla koko Eurooppaan. Kysymys Venäjällä tapahtuneiden muutosten vaikutuksista eurooppalaiseen identiteettiin on tärkeä ja kiehtova. Mitä muotoutuu entisen vastakkainasettelun tilalle?

Teema-alueen aihepiirejä :

poliittinen organisoituminen, poliittinen kulttuuri ja dynamiikka
Venäjän reuna-aluepolitiikka
Venäjän rajavaltiopolitiikka
kansallisuuspolitiikka
Suomi ja Venäjä/Neuvostoliitto
Neuvostoliitto ja Pohjoismaat
Neuvostoliiton hajoamisen vaikutukset kansainvälispoliittiseen voimatasapainoon
Suomen ja Neuvostoliiton kaupalliset suhteet Neuvostoliiton ulkopolitiikassa

KULTTUURI JA YHTEISKUNTA

Kansalaisyhteiskunta ja aatteet

Neuvostoliiton poliittinen ja ideologinen järjestelmä käsitti sisäänrakennettuna normiston kansalaisyhteiskuntaa ja yksittäistä kansalaista varten. Poliittisen järjestelmän romahdus on samalla murtanut yhteiskunnan tukirakenteita, asettanut arvot uudelleenarvioinnin kohteeksi ja vaikuttanut jokapäiväiseen elämään.

Puolueen ohjaus- ja kontrollijärjestelmät kattoivat neuvostoihmisen elämänkaaren lastentarhasta työpaikalle, yksityiselämään ja harrastuksiin sekä vaikuttivat yksilön yhteiskunnallisiin toimintamahdollisuuksiin ja sijoittumiseen sosiaalisessa järjestelmässä. Ideologia esitti arvot ja toimintaohjeet, ja paikallisjärjestöt ja sosiaalinen lähiympäristö kontrolloivat niiden soveltamista. Poliittisen järjestelmän purkautuminen hajotti myös sosiaalisen toimintakehikon. Nykyisessä ns. siirtymävaiheessa samanaikainen pyrkimys markkinatalouteen ja poliittiseen demokratiaan näyttää sisältävän vaikeasti murrettavan kehän. Yhtäältä puuttuvat sellaiset demokraattisen politiikan edellyttämät eturyhmät, joihin markkinatalousuudistuksen toteuttaminen voisi nojautua. Toisaalta selkeisiin sosiaalisiin eturyhmiin perustuvan kansalaisyhteiskunnan on vaikea kehittyä ilman yksityisomistusta ja markkinataloutta.

Sekä poliittinen että taloudellinen muutosprosessi ja niiden vuorovaikutukset ovat keskeisiä yhteiskuntatieteellisiä tutkimuskohteita. Jotta niitä voisi eritellä, on vakavasti otettava huomioon neuvostovenäläinen tai yleensä sosialistisen valtion ja yhteiskunnan perinne, talouden ja politiikan sosiaaliskulttuuriset edellytykset sekä yhteiskunnan monikansallisuus ja tämän vaikutukset.

Sosiologisen ja muiden yhteiskuntatieteellisten alojen tutkimuskenttä Venäjällä on laaja. Tutkimustarpeet on priorisoitava ottaen huomioon Suomessa alalla tehty tutkimus ja yhteistyön kautta syntynyt kokemus. Keskeisiä tutkimusaiheita ovat esim. sosiaalisen rakenteen muutokset, kollektiivisen toiminnan muodot, jokapäiväisen elämän toimeentulostrategiat ja sukupuolten muuttuva työnjaollinen asema eri ilmenemismuotoineen. Tärkeitä ovat vertailevat tutkimukset, etenkin sellaiset, jotka koskevat Suomea ja/tai joitakin lähialueita.

Kulttuuri

Venäläistä kulttuuria tutkittaessa kysymys venäläisestä identiteetistä on keskeinen. Kansalliseen identiteettiin vaikuttavat monet yhteiskunnalliset, taloudelliset, poliittis-hallinnolliset ja kulttuuripoliittiset tekijät. Venäläinen identiteetti määrittyy useilla dimensioilla: esimerkiksi slavofiilit vs. länsimaistajat, eurooppalaisuus vs. aasialaisuus, sisäänpäinkääntyneisyys vs. missionäärisyys. Toisaalta monikansallisuus ja monikulttuurisuus ovat olennainen osa venäläistä todellisuutta. Väestön liikkuvuus; aiemmin pakkomuutot, nykyisin muuttoliike sekä maan sisällä että ulkomaille ovat keskeisiä tutkimuskohteita.

Taiteen merkitys venäläiselle ajattelulle ja kulttuurille on keskeinen. Onko kyse neuvostoajan luomasta illuusiosta vai jostakin syvemmästä kulttuurin ja kansan olemuksen piirteestä? Yhteiskuntatieteet, jopa filosofia ovat saaneet ideoitaan ja aineistoa taiteesta, kaunokirjallisuudesta.

Venäläiselle kirjallisuudelle ja taiteille on murroskohtien (esim. vallankumoukset) lisäksi tyypillistä myös jatkuvuus. Uusien aikakausien taide on ollut voimakkaasti sidoksissa edeltäneisiin: klassinen, Pushkinin ajan kirjallisuus nojasi muinaisvenäläiseen, venäläinen 1900-luvun modernismi liittyi perinteiseen kirjallisuuteen ja sosialistinen realismi muokkasi klassismin, romantiikan ja realismin normeja omiin tarpeisiinsa. Nykytaide taas etsii itseään parodioimalla ja uudistamalla klassista sekä syrjään työnnettyä avantgardetaidetta.

Keskeisiä tutkimuskohteita ovat edelleen klassinen kirjallisuus mutta myös venäläinen modernismi ja "kielletty" (samizdat, underground ja emigrantit) kirjallisuus unohtamatta sosialistista realismia. Sen yhteydet 20. vuosisadan ongelmiin ovat kiinnostavia tutkimusaiheita. Tutkimuksen tulee kohdistua myös metodologisiin kysymyksiin, genre-ongelmiin, intertekstuaalisuuteen laajassa merkityksessä: eri taiteenlajien, ajattelun, arkielämän ilmiöiden vuorovaikutukseen sekä kirjallisuuden kieleen.

Venäjän kielen tutkimus on ulotettava nykyaikaan, tapahtumassa oleviin muutoksiin toisaalta neuvostovenäjästä klassiseen venäjään ja toisaalta neuvostovenäjästä kansainvälistyneeseen jargoniin. Kielen tarkastelu johtaa myös kansallisuuskysymyksiin ja venäläisen uusidentiteetin muovautumiseen.

Kirkot ja uskonnot

Poliittisen tilanteen muutos on avannut mahdollisuuden kirkon ja uskonnollisen elämän tutkimukseen Venäjällä. Venäjällä vallitsevien arvojen muuttumisessa on leimallista vanhojen uskontojen merkityksen lisääntyminen (ortodoksinen, luterilainen, islaminusko ja joidenkin kansojen etniset uskonnot). Arvojen muuttuminen on tehnyt tilaa myös erilaisille uusille protestanttisille uskonliikkeille ja herätysliikkeille.

Ortodoksisen kirkon ja uskonnon tutkimuksen lisäksi on tärkeää saada tietoa muista uskonnoista, kirkoista, uskonnollisten muotojen sisällöstä, organisoitumisesta ja keskinäisistä suhteista sekä niiden asemasta ja merkityksestä Venäjällä ja lähialueilla.

Inkerinmaalla luterilaisella kirkolla on vuosisatainen asema ja kannatus, joita Neuvostoliiton uskonnonvastainen politiikkakaan ei onnistunut hävittämään. Tutkimuskohteena mielenkiintoinen on paitsi luterilaisen kirkon ja uskonnon merkitys ja vaikutus myös sen suhde ortodoksiseen kirkkoon.

Suomalais-ugrilaiset kansat

Suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuurin ja kielen tutkimuksella on pitkät perinteet Suomessa. Suomalais-ugrilaisten kansojen yhteyteen on tässä liitettävä myös Siperiassa asuvat uralilaiset kansat. Tutkimuksen perustana 1800-luvulla oli kielisukulaisuus, 1800-luvun kansallisuusliikkeen korostamana "sukulaisuusajattelu", tuon ajan suomalaisten tutkijoiden venäjän kielen taito ja mahdollisuus matkustaa kaikkialla Venäjällä. Tilanne muuttui radikaalisti vuoden 1917 jälkeen.

Neuvostovallan aikana vähemmistökansat ovat olleet valtakulttuurin puristuksessa ja jotkut niistä jo lähes sekoittuneet valtaväestöön. Neuvostojärjestelmän hajottua on tullut uudestaan mahdollisuus laajassa mitassa kenttätöihin perustuvaan tutkimukseen. Erityisesti perinteen- ja kielentutkimukselle uuden empiirisen aineiston keruu on tärkeää.

Nykyään Venäjällä on myös mahdollista tutkia aikaisemmin suosittujen aiheiden lisäksi mytologiaa, uskomusmaailmaa, kristillistä ja esikristillistä folklorea, rituaaleja ja tapakäytäntöä. Itämerensuomalaisten kielten ja etäsukukielten tutkimus on turvattava jatkossakin.

Empiiriselle tutkimukselle avautuvat kulttuuri-ilmiöt eivät ole kiinnostavia pelkästään historiallisesti, menneisyyden kulttuurimuotona. Niiden tutkimus osana muuttuvaa kulttuuritilannetta ja -tietoisuutta on haastava tehtävä. Kansallinen identiteetti on olennainen syy myös kansalliseen liikehdintään.

Ympäristö

Ympäristön ylikuormittumisesta ja saasteongelmista on alettu keskustella Venäjällä vasta viime vuosina. Ongelmat ovat kuitenkin vaikuttaneet jo pitkään venäläisten elinolosuhteisiin ja vaikeuttaneet toimeentuloa. Suomi osallistuu useisiin Venäjän ja lähialueiden ympäristöntutkimus- ja ympäristönparannushankkeisiin, ja suomalaisella ympäristöntutkimuksella on hyvät edellytykset nykyistä mittavampaan yhteistyöhön tällä alueella. Ekologisten ongelmien yhteiskunnallisten ulottuvuuksien, yhteyksien ja vaikutusten tutkiminen on ympäristöntutkimuksen tärkeä osa.

Venäläisen kulttuurin tutkimukseen kuuluu olennaisesti myös rakennetun ympäristön tutkimus. Varsinkin lähialueiden rakennetusta ympäristöstä on Suomessa entuudestaan monipuolista asiantuntemusta. Rakennetun ympäristön tutkimuksessa on mahdollista yhdistää useiden tieteenalojen metodeja kulttuurisen perinnön tutkimiseen. Rakentamisen perinteiden tutkimus valottaa niin Venäjän eri kansojen kansallista identiteettiä kuin Venäjän historiaa.

Teema-alueen aihepiirejä :

sosiaalisten rakenteiden muutokset, jokapäiväisen elämän selviytymisstrategiat
kollektiivisen toiminnan muodot, kansalaisliikkeet
sukupuolten välinen työnjaollinen asema eri ilmenemismuotoineen
venäläiset aatteet ja aatteelliset virtaukset
venäläinen kulttuuri ja identiteetti; venäläinen-eurooppalainen-aasialainen/sosialistinen, euraasialaisuuden uusi tuleminen
venäjän kieli ja kirjallisuus, uuden kirjallisuuden suhde venäläiseen modernismiin sekä underground-, samizdat- ja emigranttikirjallisuuteen
kuvataiteet
uskonnot, niiden asema, vaikutus ja merkitys, uskomukset
ortodoksinen kirkko ja ortodoksinen ajattelu
suomalais-ugrilaiset kansat, kielet, kulttuurit ja
identiteetit
ympäristön vaikutukset elinolosuhteisiin
ympäristönsuojelun oikeudelliset kysymykset
rakennettu ympäristö ja kulttuuriympäristö

TALOUS

Talouden muutosprosessit

Venäjän ja Itä-Euroopan siirtyminen keskusjohtoisuudesta markkinatalouteen on moniulotteinen prosessi, jonka vaikutukset ulottuvat valtion ja yhteiskunnan ylärakenteista jokaiseen alueella asuvaan kansalaiseen. Omaisuuden yksityistäminen ja uudelleenjako, tuotantorakenteen ja -järjestelmän uudistaminen sekä kauppasuhteiden uudelleen muotoutuminen ovat poliittisesti vaikeita ja aikaavieviä muutoksia.

Venäjällä talouden suuristakaan linjoista ei vielä ole päästy ratkaisuun. Taloutta koskevaa lainsäädäntöä on valmisteltu, mutta työ on vielä pitkälti kesken. Tuotanto- ja markkinajärjestelmiä uudistetaan ilman selkeää kuvaa talouden tulevasta rakenteesta.

Venäjän talouden muutosprosessin alkuvaihe on muiden transitiomaiden tavoin ollut hyvin epävakaa. Tuotanto on romahtanut ja samanaikaisesti inflaatio on ryöstäytynyt. Venäjän huippuinflaatiolla on merkittäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia, ja se heijastuu näkyvästi maan valuutta- ja rahoitusmarkkinoille. Venäjän nykyisiin poikkeuksellisiin oloihin liittyvät vakauttamisongelmat ovat tärkeä taloudellisen käyttäytymisen ja talouspolitiikan vaikutusten tutkimusaihe.

Järjestelmän ja markkinoiden avautuminen on tuonut alueille länsimaisia sijoittajia, mutta epävakaat poliittiset ja taloudelliset olosuhteet, ja mm. lieveilmiöinä kehittynyt taloudellinen ja järjestäytynyt rikollisuus, ovat kuitenkin hillinneet investointien ryntäystä. Toisaalta investointihalukkuutta laimentaa Venäjällä vallitsevat poliittiset näkemyserot ulkomaisten investointien tarpeellisuudesta ja vaikutuksesta Venäjän talouselämän kehitykseen.

Yksityisille ihmisille talouden muutokset merkitsevät toisaalta uusia mahdollisuuksia ja toisaalta entiseen järjestelmään liittyneen tietyn taloudellisen perusturvan menetystä. Uusia elinkeinoja ja toimeentulomuotoja on voinut syntyä, ja yritteliäisyys on viriämässä. Huomattava osa väestöstä elää kuitenkin taloudellisesti vaikeissa olosuhteissa. Poliittiset ja taloudelliset muutokset ja uudet mahdollisuudet ovat lisänneet ihmisten liikkuvuutta niin sisäisesti kuin ulkomaille.

Lähialueiden taloudellinen merkitys ja mahdollisuudet Suomelle

Venäjä ja lähialueet edustavat huomattavaa talouspotentiaalia, ja niiden merkitys Suomen taloudelle on suuri. Lähialueita koskevan taloudellisen lainsäädännön kehitys, pankkijärjestelmä, verotusjärjestelmä sekä markkinatalouden mekanismit ovat merkittäviä tutkimuksen kohteita kehitettäessä Suomen taloudellisia yhteistyösuhteita näiden alueiden kanssa.

Suomen ja Neuvostoliiton välisen valtiojohtoisen kaupankäyntijärjestelmän purkautuminen on Suomessa vaikuttanut suoraan vientiin. Keskitetyn kaupankäynnin päättymisen jälkeen käytännön vastuu taloudellisen yhteistyön toteuttamisesta Venäjän ja Itä-Euroopan kanssa on siirtynyt entistä enemmän valtakunnalliselta poliittiselta tasolta yksityisille yrityksille.

Venäjä ja muut lähialueet avaavat suomalaiselle teollisuudelle paitsi huomattavat markkinat myös halvemman kustannustason yritystoiminnalle. Suomalaista tuotantoa on siirrettykin rajan taakse halvemman työvoiman houkuttelemana. Muutokset ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille, mutta ongelmana on mm. sellaisten toimintatapojen hahmottaminen, joissa hyödynnetään lähialueiden kustannusetuja, mutta samalla säilytetään riittävä määrä korkeaa arvonlisää tuottavia toimintoja Suomessa.

Venäjän ja muiden lähialueiden muutoksilla on Suomelle välitöntä merkitystä liiketaloudellisten mahdollisuuksien lisäksi mm. ympäristö-, työvoima- ja yleensä väestökysymyksissä. Näiden tekijöiden vaikutuksia olisi tärkeää pystyä arvioimaan, kun valmistellaan ennusteita Suomen sisäisistä kehitysnäkymistä ja tehdään tulevaisuuteen vaikuttavia poliittisia linjaratkaisuja.

On ennakoitavissa, että lähialueilta Suomeen suuntautuva muuttoliike - sekä laillinen että laiton - tuo Suomen työmarkkinoille muutoksia työvoiman tarjontaan, palkkakehitykseen ja työnjakoon.

Teema-alueen aihepiirejä :

kansantalouden muutosprosessi IVY-maissa; pankkijärjestelmä, yksityistäminen, tuotantorakenne ja -järjestelmä, yritystoiminta, verotus, lainsäädännön muutokset
kaupallisten suhteiden kehitys, ulkomaiset investoinnit, yhteisyritykset
kansalaisten toimeentulokeinot ja tulonjako
Suomen taloudelliset suhteet Venäjän sekä lähialueiden kanssa; idänkaupan yleiset ongelmat, markkinamahdollisuudet
Pietarin ja Karjalan talousalueet ja näiden toiminnalliset yhteydet Suomen lähialueiden kanssa, rajan merkitys talousalueiden rajana
ympäristönäkökohdat talouselämän kehittämisessä lähialueilla ja yhteistyö Suomen kanssa
muuttoliike Suomeen, vaikutukset työmarkkinoihin

TOTEUTTAMINEN

Tutkimusohjelman tavoitteena on edistää Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimusta Suomessa. Ohjelma pyrkii tukemaan samalla korkeatasoisten tutkimusryhmien muodostumista. Näiden kautta tutkijankoulutus ja kansainvälinen kanssakäyminen on luontevinta.

Projekteille voidaan osoittaa rahoitusta myös tutkijavierailuihin, tutkijankoulutuskursseihin ja yhteisseminaareihin kohdealueen tutkijoiden kanssa.

Ohjelmaa on tarkoitus toteuttaa yhteistyössä tutkimuksen kohdealueiden tutkijoiden kanssa. Yhteistyö myös muiden ulkomaisten tutkijoiden kanssa on suositeltavaa.

Ohjelman määrärahat julistetaan haettaviksi syyskuun 1994 loppuun mennessä. Ohjelmaan sisällytettävät tutkimushankkeet toteutetaan vuosina 1994-97.

Ohjelmaan hyväksytyille tutkimushankkeille asetetaan koordinaatioryhmä.

VENÄJÄN JA ITÄ-EUROOPAN TUTKIMUKSEN KANSAINVÄLINEN RAHOITUS

Useat kansainväliset organisaatiot ovat perustaneet Venäjää ja Itä-Eurooppaa koskevia tutkimusohjelmia ja varanneet tarkoitukseen määrärahaa.

Kesällä 1993 EU-maat perustivat IVY-maiden kanssa käytävää yhteistyötä varten kansainvälisen järjestön, International Association for the Promotion of Cooperation with the Independent States of Former Soviet Union (INTAS). Sen tavoitteena on tieteellis-teknisen yhteistyön kehittäminen ja rahoittaminen jäsenmaidensa ja IVY-maiden kesken. EFTA-maista jäseniksi ovat liittyneet Suomi, Itävalta ja Sveitsi. INTAS:in määräraha vuonna 1993 oli 23 MECUa ja vuoden 1994 määrärahan on arvioitu olevan samaa suuruusluokkaa. INTAS kattaa tutkimusyhteistyön niin luonnontieteiden kuin yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden aloilla.

Suomi on jäsen myös EY:n kolmannessa puiteohjelmassa. Se sisältää viisi tutkimusohjelmaa, joihin myös IVY- ja KIE-maat (Keski- ja Itä-Eurooppa) voivat osallistua. Tähän vuonna 1994 päättyvään EY:n kolmanteen puiteohjelmaan sisältyvä Human Capital and Mobility -ohjelma (HCM) on jossain määrin rahoittanut myös yhteiskuntatieteiden alojen tutkijavierailuja. Nyt valmisteilla olevan EU:n neljännen puiteohjelman 2. aktiviteetti (kansainvälinen yhteistyö) käsittää omana ryhmänään IVY- ja KIE-maat. Tähän sisältyviä tieteenaloja ei ole vielä tarkennettu. Ohjelman sisältö vahvistetaan vuoden 1994 aikana, ja määrärahat julistetaan ensimmäisen kerran hakuun vuoden 1994 lopulla tai vuoden 1995 alkupuolella.

EY:n tutkimustoimintaa täydentämään perustetun COST-ohjelman (European Co-operation in the Field of Scientific and Technological Research) tavoitteena on edistää tutkijaverkostojen kehittymistä jäsenmaiden kesken. Euroopan unionin maiden lisäksi ohjelman jäseniä ovat myös EFTA-maat ja KIE-maat. COST sisältää myös yhteiskuntatieteellistä tutkimusta.

EY:n ja KIE-maiden tutkimusyhteistyötä varten perustettu PECO (ent. COPERNICUS) rahoittaa KIE-maiden tutkijoiden osallistumista EY:n kolmanteen puiteohjelmaan. PECO rahoittaa KIE-maiden tutkijoiden osallistumista tutkimukseen, jonka tavoitteena on edistää KIE-maiden taloudellista kehitystä.

Yhdysvaltalainen International Science Foundation (George Sorosin säätiö) on perustettu tukemaan perustutkimusta ja luonnontieteitä entisen Neuvostoliiton alueen maissa. Säätiö myöntää rahoitusta myös kansainvälisten konferenssien järjestelyorganisaatioille em. alueiden tutkijoiden konferenssin osallistumiskustannuksiin. Säätiön määräraha vuosille 1993-94 on noin USD 100 milj.

Pohjoismaista yhteiskuntatieteellistä yhteistyötä rahoittava Nordiska samarbetsnämnden for samhällsforskning (NOS-S) on toteuttanut vuosina 1990-93 Baltia-ohjelman, joka järjesti tutkijankoulutuskursseja Pohjoismaiden ja Baltian maiden tutkijoille sekä rahoitti Baltian maiden tutkijoiden osallistumista yhteisprojekteihin. Kesällä 1994 ohjelma arvioidaan ja samalla harkitaan sen jatkamista.

Myös Pohjoismaiden taloustutkimuksen neuvosto (Ekonomiska forskningsrådet) tukee Pohjoismaiden ja Baltian maiden välistä tutkimusyhteistyötä.

Humanistisia tieteenaloja rahoittava Nordiska samarbetsnämnden för humanistisk forskning (NOS-H) on laajentanut yhteistyökenttäänsä. Baltian-maiden tutkijat voivat saada NOS-H:n rahoitusta tutkijavierailuihin yhteispohjoismaisissa humanististen tieteenalojen tutkimushankkeissa.

Monet kansainväliset organisaatiot harjoittavat Venäjän ja Itä-Euroopan muutosprosessia koskevaa tutkimusta myös itse. Entisten sosialististen maiden talouden muutosprosessia tutkivista kansainvälistä tutkimuslaitoksista mainittakoon Helsingissä sijaitseva YK-yliopiston WIDER-instituutti ja Itävallassa sijaitseva IIASA (International Institute for Applied Systems Analysis). IIASAn tutkimusohjelmaan sisältyy myös Itä-Euroopan ympäristöongelmien tutkimusta.

Kansainvälistä Venäjä- ja Itä-Euroopan tutkimuksen rahoituksen kokonaismäärää on vaikeaa arvioida, koska varsinaisen tutkimusrahoituksen lisäksi myös useat teollisuusmaiden ja kansainvälisten organisaatioiden kehitysohjelmat käsittävät myös tutkimusta. OECD-maiden Venäjää ja Itä-Eurooppaa koskeva tutkimusrahoitus oli vuonna 1993 arviolta USD 550 milj. Tästä Yhdysvaltain osuus oli noin USD 300 milj. (Monenkeskeinen yhteistyö ei sisälly lukuihin.) Näiden lisäksi kansalliset ja kansainväliset säätiöt rahoittivat yhteistyötä arviolta 10 milj. dollarilla.