Tutkimusohjelmamuistio

VenajalogoMuuttuva Venäjä -tutkimusohjelma

Ohjelmamuistion tulostusversio (rtf-muoto)

SISÄLLYS
Esipuhe
Johdanto
Tutkimusohjelman aihealueet
1. Venäjä kansainvälisenä toimijana
2. Aluepolitiikka, sisäinen hallinto ja turvallisuus
3. Luonnonvarat, ympäristö ja kestävä kehitys
4. Talouden mekanismit
5. Teknologian mahdollisuudet
6. Terveys ja hyvinvointi
7. Kulttuurin muutokset
8. Yhteiskunnan arvot ja kasvatus
Kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö
Ohjeet hakemuksen valmisteluun sekä aikataulut
Ohjelman suomalaiset rahoittajat
Lisätietoja Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelmasta

ESIPUHE

Venäjä on pinta-alaltaan maailman suurin ja väkiluvultaan maailman kuudenneksi suurin valtio, joka ulottuu Euroopan itäosista läpi Pohjois-Aasian Tyynelle valtamerelle asti. Venäjä on kokemassa vaikeaa siirtymävaihetta johtavasta sosialistisesta valtiosta markkinatalousvaltioksi. Venäjän painoarvo kansainvälisessä kanssakäymisessä on edelleenkin suuri taloudellisista ongelmista huolimatta. Se on kulttuurin suurvalta ja merkittävä sotilasmahti. Valtavat luonnonrikkaudet ja koulutuksen korkea taso antavat sille hyvän ponnistuslaudan kohti vakaampaa tulevaisuutta. Venäjällä tapahtuva kehitys heijastuu koko maailman geopoliittiseen tilanteeseen. Erityisen tärkeää se on luonnollisesti niille maille, jotka sijaitsevat sen välittömässä läheisyydessä.

Suomelle Venäjän kehityksellä on ollut aina suuri merkitys, joka on todettu myös kaikissa hallitusohjelmissa. Tänään Venäjän erityinen asema korostuu osana Suomen kansainvälistymiskehitystä. Venäjä on EU:n tärkein eurooppalainen naapuri ja Suomella on sen kanssa pidempi yhteinen raja kuin yhdelläkään EU:n jäsenellä. EU:n Venäjä -politiikkaa määrittävät sen Venäjän strategia ja Suomen kannalta tärkeä Pohjoisen ulottuvuuden aloite. Samalla myös Venäjä pyrkii lähestymään eurooppalaisia turvallisuus- ja talousrakenteita ja EU:sta on tullut Venäjän tärkein ulkomaankauppakumppani.

Suomen Akatemian kansainvälisen toiminnan strategiassa Venäjä-tutkimus kuuluu tutkimuksen painopistealueisiin ja Akatemian vuosina 1995-2000 toteutetun Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimusohjelman kansainvälisessä arviossa suomalainen Venäjä-tutkimus on tunnustettu kansainvälisesti ainutlaatuiseksi. Kun otetaan huomioon Venäjän merkitys nimenomaan Suomelle, Venäjän tutkimukseen liittyviä erityistoimia on pidetty tarpeellisena jatkaa. Suomen Akatemian hallitus päätti 13.11.2002 käynnistää vuonna 2003 uuden monitieteisen Venäjä-tutkimusohjelman. Suomen Akatemian rahoitus vuosina 2003-2007 toteutettavalle ohjelmalle on 8 milj. euroa. Tämän lisäksi ohjelman toteuttamiseen ja rahoitukseen osallistuvat liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, opetusministeriö, puolustusministeriö, sisäasiainministeriö, ulkoasiainministeriö, ympäristöministeriö ja Teknologian kehittämiskeskus.

Ohjelman valmistelu käynnistettiin teemakyselyllä (expression of interest), joka osoitettiin sekä tiedeyhteisölle että tiedon hyödyntäjille, mm. ministeriöille ja rajatusti liike-elämälle. Kyselyn tavoitteena oli saada ennakkokuva tutkijoiden tutkimusintresseistä ja toisaalta aihealueista, joista tarvitaan tutkimustietoa. Kyselyllä haluttiin samalla saattaa tuleva Venäjä-ohjelma mahdollisimman laajasti tiedeyhteisön tietoon. Pyydettyjä teema-aloitteita saapui yhteensä lähes kaksisataa tutkijoilta, kaikilta seitsemältä ohjelman toteuttamiseen osallistuvalta ministeriöltä ja liike-elämältä. Niitä hyödynnettiin ohjelman temaattisten alueiden määrittämisessä ohjelmamuistioon.

Ohjelman valmistelun kuluessa on käyty neuvotteluja yhteistyöstä Venäjän Tiedeakatemian, Venäjän perustutkimusrahaston ja Venäjän humanistisen tutkimusrahaston kanssa.

Ohjelman määrärahojen haku päätettiin toteuttaa kaksivaiheisesti siten, että Akatemian tutkimusmäärärahojen yleisen haun yhteydessä julkistettiin hakujuliste, jossa ilmoitettiin hakuaikataulu ja tutkimusohjelman tutkimusteemat otsikkotasolla.

Tutkimusohjelman ohjelmaryhmän jäseniksi on valittu sen monitieteisen luonteen ja yhteiskunnallisten tavoitteiden mukaisesti edustajat kaikista Akatemian toimikunnista, seitsemästä ministeriöstä ja teknologian kehittämiskeskuksesta.

Ohjelmaryhmän jäsenet ovat: 

  • professori Arto Mustajoki (puheenjohtaja), kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta
  • dosentti Kaija Heikkinen, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta
  • ylitarkastaja Matti Heikurainen, maa- ja metsätalousministeriö
  • ylitarkastaja Sirkka-Leena Hörkkö, opetusministeriö
  • neuvotteleva virkamies Kristiina Isokallio, ympäristöministeriö
    (varalla neuvotteleva virkamies Martti Poutanen)
  • koulutuspäällikkö Seppo Kolehmainen, sisäasiainministeriö
    (varalla poliisitarkastaja Reijo Hyytiäinen)
  • professori Markku Löytönen, biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta
  • tutkimusjohtaja Juha Martelius, puolustusministeriö
    (varalla erikoistutkija Katariina Simonen)
  • teknologiapäällikkö Reijo Munther, Teknologian kehittämiskeskus
    (varalla teknologia-asiantuntija Kirsi Vähä-Pietilä)
  • liikenneneuvos Martti Mäkelä, liikenne- ja viestintäministeriö
    (varalla neuvotteleva virkamies Marjukka Vihavainen-Pitkänen)
  • professori Pirjo Pietinen, terveyden tutkimuksen toimikunta
  • erikoistutkija Ilmari Susiluoto, ulkoasiainministeriö
    (varalla erikoistutkija Olli Perheentupa)
  • professori Markku Tuominen, Luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunta.

Ohjelmaryhmän työskentelyyn osallistuvat asiantuntijoina tiedesihteerit Tiina Forsman (sihteeri 14.4.03 asti), Eeva Karjalainen, Anna-Liisa Kauppila, Kaisa Kononen, Jussi Lindström ja Anne Vehviläinen. Ohjelmaryhmän sihteerinä toimii projektisihteeri Tuula Nyqvist 2.6.03 alkaen.

Tutkimusohjelman ohjelmakoordinaattori on dosentti Markku Kangaspuro.

JOHDANTO

Tutkimusohjelman kohteena on muuttuva Venäjä. Ohjelman avulla lisätään tietoa Venäjästä valtiona, yhteiskuntana, luonnonympäristönä, talous- ja kulttuurialueena. Tavoitteena on selkeyttää kuvaa vallitsevista olosuhteista, muutoksista, muutosten syistä ja vaikutuksista. Tutkimuksen avulla toivotaan syntyvän tietoa, joka auttaa paremmin ymmärtämään Venäjää ja jota voidaan käyttää hyväksi strategisessa päätöksenteossa yhteiskunnan eri sektoreilla.

Ohjelman onnistuminen edellyttää entistä tiiviimpää kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä Venäjä-tutkijoiden kesken. Tavoitteena on myös lisätä alan tutkimuksen näkyvyyttä ja tutkimustiedon saatavuutta sekä keskustelua tiedeyhteisön, julkishallinnon ja talouselämän välillä.

Ohjelmassa rahoitetaan korkeatasoisia tutkimushankkeita, jotka täyttävät ainakin yhden seuraavista ehdoista:

  • hanke on yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan relevantti (vaikutukset voivat liittyä yhteiskuntaan, talouteen ja teknologiaan, kulttuuriin, ihmiseen tai ympäristöön)
  • hanke edustaa kansainvälistä huippututkimusta siinä mielessä, että sillä on selvä vaikutus Venäjään kohdistuvan tutkimuksen kehitykseen maailmassa 
  • hanke edustaa alaa, jossa Suomella on erityistehtävä rajanaapuruudesta ja historiasta johtuen.

Monisyisten ilmiöiden tutkimus edellyttää yleensä poikkitieteellistä lähestymistapaa sekä ylipäätään tieteidenvälistä yhteistyötä. Monitieteisyys toteutuu sekä teema-alueiden laajuutena että yksittäisten projektien tavoitteissa ja toimintamuodoissa. Näin Venäjän muutosprosesseista on mahdollista saada kattavampi ja monipuolisempi kuva.

Ohjelman piirissä tehtävä tutkimus rajataan maantieteellisesti Venäjään. Tutkimukseen voi sisältyä myös vertaileva näkökulma, silloin kun se auttaa paremmin ymmärtämään Venäjällä tapahtuvaa kehitystä. Ohjelman avulla pyritään lisäämään yhteistyötä venäläisten tutkijoiden kanssa. Yhteistyö sinänsä ei ole kuitenkaan rahoituksen peruste, vaan ohjelmaan mukaan otettavien tutkimushankkeiden tulee kohdistua Venäjään.

TUTKIMUSOHJELMAN AIHEALUEET

1. Venäjä kansainvälisenä toimijana

Kansainvälinen tilanne on viimeisten kymmenen vuoden aikana muuttunut nopeasti. Kolme aikaisemmin Neuvostoliittoon kuulunutta neuvostotasavaltaa on hyväksytty NATO:n jäseneksi. Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kuuluneista maista on joukolla tulossa myös EU:n jäseniä. Monet Venäjän kanssa liittoutuneet IVY-maat ovat muutoksille herkässä tilanteessa yhteiskunnallisten ja uskonnollisten ristiriitojen paineessa. Euroopan Unionin pohjoinen ulottuvuus -ohjelma on myös lisännyt kiinnostusta Venäjää kohtaa ja synnyttänyt uutta yhteistyötä Venäjän ja EU-maiden välille. Myös Suomi on uudistanut omaa Venäjä-politiikkaansa. Muuttunut tilanne on avannut myös uusia mahdollisuuksia yhteistyölle Suomen ja Venäjän rajaseuduilla.

Venäjän taloudellisen aseman muutokset, sen riippuvaisuus raaka-aineiden ja erityisesti öljyn ja kaasun viennistä sekä kansainvälisessä politiikassa tapahtuva kehitys vaikuttavat suoraan sen ulkopolitiikkaan. Tästä ovat osoituksena Venäjän poliittinen aktiivisuus asiayhteydestä riippuen sekä Yhdysvaltojen että Euroopan johtavien valtioiden ja EU:n suuntaan. On nähtävissä, että myös Venäjän sisäpoliittiset kysymykset heijastuvat sen turvallisuus- ja sotilaspolitiikkaan sekä turvallisuuskäsityksen kehitykseen. Venäjän keskeisiin pyrkimyksiin on kuulunut jo pitkään yhteistyö ja integroituminen kansainväliseen turvallisuusarkkitehtuuriin, erityisesti Natoon ja EU:hun. Tällä tulee olemaan suuri merkitys Venäjän turvallisuuspoliittiseen toimintaympäristöön ja sitä kautta myös sen sisäpolitiikkaan.

Kansainvälistymiseen ja kansainväliseen turvallisuusarkkitehtuuriin liittyvä uusi piirre on, että kaikki valtiot joutuvat arvioimaan turvallisuuskäsitettä aiempaa laajemmasta perspektiivistä. Laaja-alaisen turvallisuuden eräs peruselementeistä on valtioiden entistä suurempi keskinäinen riippuvaisuus ja luottamuksen rakentaminen kansainvälisten ongelmien ratkaisemiseksi. Siten Venäjä joutuu ratkaisemaan uudessa tilanteessa, miten se takaa parhaiten turvallisuuden, ei ainoastaan sotilaalliselta, vaan myös laajan turvallisuuskäsitteen perustalta katsottuna, ja mitä tämä edellyttää Venäjän sotilasopin kehitykseltä.

Tapahtunut merkittävä kansainvälisen asetelman muutos korostaa tarvetta monipuoliseen Venäjän aseman hahmottamiseen. Venäjää tulee tarkastella sekä sen omasta että ulkopuolisten toimijoiden näkökulmasta. Näin saadaan kuva siitä, miten Venäjä itse ja miten muut maat ja kansainväliset organisaatiot näkevät Venäjän roolin kansainvälisenä toimijana.

2. Aluepolitiikka, sisäinen hallinto ja turvallisuus

Neuvostoliiton hajoaminen käynnisti Venäjällä kokonaisvaltaisen muutosprosessin 1990-luvun alussa. Siirryttiin yksipuoluejärjestelmästä monipuoluejärjestelmään, valtion omistusmonopoli purettiin ja hallintoa on pyritty sopeuttamaan vastaamaan syntynyttä uutta tilannetta. Muutosta on pyritty ohjaamaan lainsäädännöllä, mutta työ on vielä kesken. Samaan aikaan tapahtunut siirtyminen yksiarvoisesta yhteiskuntamallista ja monoliittisesta kansalaiskuvasta avasi mahdollisuuden monimuotoisen  kansalaisyhteiskunnan ja moniarvoisen kulttuurin kehittämiseen. Kyse ei ole vain hallinnon virallisista päätöksistä ja rakenteista, vaan ennen kaikkea hallinnon toimijoiden ajattelutavoista ja toimintamalleista. Uudistuksista huolimatta Venäjän hallinnossa on edelleen nähtävissä piirteitä historiallisista hallintomalleista ja -kulttuureista. 

Venäjän valtion ja yhteiskunnan muutokseen ovat kietoutuneet politiikka, oikeusjärjestelmä, talous, hallinto ja kansalaisyhteiskunta sekä kulttuuri. Näiden järjestelmän osien keskinäisen vuorovaikutuksen analyysi on avain koko yhteiskunnan kehityksen ymmärtämiselle. Yhteiskunnan jäsenten samoin kuin hallintovirkamiesten, yrittäjien ja politiikkojen rooli-identiteetti, toimintatavat, vuorovaikutuksen ja yhteistyön muodot ovat muuttumassa, tosin hyvin eri tahtia.

Yksi keskeinen kysymys on Venäjällä aina vaikuttanut keskusjohdon ja aluehallinnon välinen ristiriitainen suhde. Presidentti Putinin ajama uusi hallinnon taso "suuralueet" on vasta kokeiluvaiheessa. Samoin Venäjän subjektien (tasavallat, oblastit...) ja federatiivisen hallinnon suhde on muutostilassa. Siinä on havaittavissa eriytyvää kehitystä. Kuntatalouden kehittyminen, kunnallisten ympäristö-, energia- ja sosiaalisten vastuiden hallinta alueyksiköissä on tulevaisuuden haaste. Uutena kehityspiirteenä on alueiden pyrkimys luoda paikallisiin resursseihin, alueiden tieteellis-tekniseen potentiaaliin ja innovaatioiden hyödyntämiseen perustuvia strategioita taloutensa kehittämiseksi. Toinen 1990-luvun tuottama uusi piirre on se, että valtakunnan rajan tuntumassa on aluetasolla pyritty luomaan rajat ylittävää kanssakäymistä kuten mm. Karjalan tasavallassa, Pietarissa sekä Leningradin ja Muurmanskin oblasteissa.

Säädösten puutteellisuus, niiden merkitys päätöksenteossa sekä hallintokulttuurin käytännöt ja epäselvä tehtäväjako maan eri viranomaisten kesken sekä ongelmat ihmisoikeuksien toteuttamisessa vaikeuttavat yhteiskunnan ja talouden tasapainoista kehitystä. Hallinnon puutteet ja epävakaat yhteiskunnalliset olosuhteet ovat  osaltaan johtaneet järjestäytyneen rikollisuuden kasvuun. Se on ulottanut toimintansa myös Venäjän rajojen ulkopuolella ja useissa Venäjän kriisipesäkkeistä myös terrorismista on muodostunut vakava ongelma.

3. Luonnonvarat, ympäristö ja kestävä kehitys

Kestävän kehityksen  peruselementit muodostuvat ekologiasta, taloudesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta kehityksestä. Kestävä kehitys ulottuu siten yhteiskunnan kaikille osa-alueille.

Venäjän luonnonvarat ovat suurimpia maailmassa. Uusiutumattomista luonnonvaroista fossiiliset polttoaineet ja malmivarat ovat Venäjän tärkeimpiä vientituotteita ja lisäävät näin taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia. Uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä aiheutuvat muutokset ympäristössä uhkaavat kuitenkin luonnon uusiutumis- ja kantokyvyn säilymistä sekä ovat uhka eräiden vähemmistökulttuurien olemassaololle. Muun muassa fossiilisten polttoaineiden maa- ja merikuljetuksiin liittyy suuria Venäjän sisäisiä ja kansainvälisiä ympäristöriskejä.

Uusiutuvista luonnonvaroista Luoteis-Venäjän metsä- ja vesivarojen kestävä hoito ja käyttö muodostavat keskeisen alueellisen kehityksen perustan. Luoteis-Venäjän kehityksellä on välitön merkitys myös Suomen kannalta. Venäjän luonnon monimuotoisuus on kansainvälisesti merkittävää siitä johtuen, että Venäjä sijaitsee usealla kasvillisuusvyöhykkeellä ja sillä on yhä laajoja koskemattomia alueita.

Teollisuuden ympäristönsuojelulla, yhdyskuntasuunnittelulla ja liikenteellä on tärkeä asema ympäristön kehittämisessä. Ympäristön ja ympäristönsuojelun tila on kuitenkin heikentynyt Venäjän talouden siirtymävaiheen aikana. Myös viime vuosisadalla tapahtunut nopea teollistuminen on jättänyt jälkeensä alueita, joiden ennallistamisen onnistuminen vaatii tutkimusta. Ympäristöteknologian kansainvälinen kehittyminen tarjoaa mahdollisuuksia parantaa ympäristön tilaa ja pienentää ympäristöriskejä, kehittää vesivarojen käyttöä sekä kunnostaa saastuneita maa-alueita ja siten parantaa ympäristöterveyttä.

Ydin- ja säteilyturvallisuuden hoito vaatii aiempaa suuremman ja kokonaisvaltaisemman huomion. Se edellyttää merkittäviä parannuksia ydinjätteen käsittelyssä, loppusijoittamisessa ja toimivien ydinvoimaloiden laitosturvallisuuden parantamisessa.

Ympäristön tilan kehitykseen vaikuttaa oleellisesti se, miten kansalaiset, hallinto ja liike-elämä suhtautuvat ympäristöön liittyviin arvoihin. Venäjän ympäristö- ja luonnonvara-asioihin liittyvä lainsäädäntö ja sen toimeenpano sekä keskus- ja aluehallinnon vastuusuhteet ovat vielä jäsentymättömiä ja muutoksen alla. Ympäristöpolitiikan toimintaympäristön kansainvälistymisen seurauksena monenkeskiset ympäristösopimukset, esimerkiksi ilmastosopimus, muovaavat kansallisia ympäristö- ja energiapolitiikkoja. Valtavien luonnonvarojensa vuoksi Venäjällä on huomattava merkitys näiden sopimusten tavoitteiden saavuttamisessa.

Venäjän luonnonvarojen hoidolla ja käytön sekä ympäristönsuojelun edistämisellä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti on yleisempi vaikutus, joka ulottuu Venäjän rajojen ulkopuolelle. Monitieteellinen  ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyvää tutkimus tukee sopivien lainsäädännöllisten, taloudellisten ja tiedollisten ohjauskeinojen sekä institutionaalisten järjestelyjen valintaa.

4. Talouden mekanismit

Siirtyminen sosialistisesta valtiontaloudesta yksityisomistukseen perustuvaan markkinatalouteen on ollut Venäjällä kivuliasta. Transitiovaihe on ollut huomattavasti pidempi kuin muissa vastaavan kehityksen maissa. Sotatarvikkeiden valmistamiseen erikoistuneen ja suuriin sisäisiin markkinoihin perustuneen teollisuuden on ollut vaikea sopeutua avoimeen markkinatalouteen. Myös maatalouden dekollektivisointi on kesken. Maatalous ja maaseudun elinkeinot ovat keskellä suurta rakenteellista muutosta, jonka yhteiskunnalliset seuraukset tulevat olemaan merkittävät.

Venäjän talouden kehitykseen yritystasolla vaikuttaa paljon työ- ja yrityskulttuurin ongelmien ratkaiseminen. Markkinatalouteen kuuluvan vastuullisuutta, oma-aloitteisuutta ja yrityksen toiminnan kokonaisuuden hahmottamista korostavan työkulttuurin omaksuminen on vasta orastamassa. Valitettavasti Venäjällä markkinatalouteen siirtyminen on tapahtunut ensimmäisenä pääasiassa talouden laita-alueilla ja harmaan talouden piirissä. Vaikka koulutus on monista vaikeuksista huolimatta edelleenkin korkeatasoista, tarvittavat muutokset saattavat viedä vähintään sukupolven ajan.

Yritystasolla johtamisen suurin haaste on se, miten johto kykenee osoittamaan työntekijöille yrityksen menestyksen ja markkinoiden välisen yhteyden. Ihmisten johtamisen kannalta tilanne on haastava: työvoiman motivaatio- ja työkulttuuri vaihtelee suuresti, koulutustaso on yleisesti ottaen melko korkea, markkinat tarjoavat sekä suuria mahdollisuuksia että suuria riskejä. Onnistuminen voi tuoda merkittäviä tuloksia, mutta epäonnistuminen vie nopeasti konkurssiin. Uuden johtamiskulttuurin kehittäminen lienee helpointa yrityksissä, jotka aloittavat kokonaan alusta eivätkä jatka vanhaa toimintaa uudelleen organisoinnin jälkeen.

Yksityistäminen ei ole lisännyt toivotulla tavalla investointeja Venäjän teollisuuden rakentamiseen ja talous nojaa yhä edelleen raaka-aineiden ja energiantuotantoon. Yrittäjät ja sijoittavat ovat varovaisia. Tähän on monia syitä: lainsäädäntö ei vielä suojaa riittävästi omaisuutta eikä turvaa liiketoiminnan edellytyksiä, hallinnosta ei tunnuta saatavan toivottua tukea, koska sen päätökset vaihtelevat ja korruptio vaikeuttaa toimintaa. Ulkomaiset yrittäjät eivät aina myöskään tunne paikallista sopimuskulttuuria ja liike-elämän toimintatapoja.

Neuvostoliiton talous kasvoi siten, että raskaaseen teollisuuteen investoitiin runsaasti. Samalla talouden  palvelusektori kehittyi hitaammin. Yhteiskunnan ja talouden muuntumisprosessissa raskas teollisuus ei ole kuitenkaan pystynyt uudistumaan ja monet teollisuuden haarat ovat taantuneet. On kuitenkin nousemassa uusia teollisuuden aloja, joilla on lähdetty liikkeelle uudelta pohjalta ja joissa hyödynnetään osaamista sekä tuotetaan uusia asiakaskysyntään perustuvia tuotteita.

On vaarana, että Neuvostoliiton aikaiset maanlaajuiset tekniset ratkaisut asettavat jatkossakin omat reunaehtonsa Venäjän kehitykselle. Venäjän talous rakentuu vielä merkittävissä määrin vanhalle teknologialle ja infrastruktuurille, jonka muuntautuminen ja soveltuvuus vastaamaan markkinatalouden tarpeita on vielä näkemättä. Toisaalta Venäjä omaa huomattavan tieteellis-teknisen potentiaalin. Se luo vankan perustan uusien innovaatioiden tuottamiselle ja sellaisen innovaatiojärjestelmän luomiselle, jotka toimivat tehokkaasti avoimiin markkinoihin perustuvassa taloudessa.
 
5. Teknologian mahdollisuudet

Teknologisilla kehitystarpeilla on sekä Suomessa että Venäjällä huomattavan paljon yhteisiä reunaehtoja, joista pohjoinen sijainti ja harva asutus ovat ehkä määräävimpiä. Venäjän yhteiskunnalliseen kehitykseen vaikuttaa ratkaisevasti käytettävissä olevan teollisen infrastruktuurin tila. Taloudellinen toiminta on toistaiseksi nojannut neuvostoaikaiseen infrastruktuuriin, mutta koska korvausinvestointeihin ei ole ollut mahdollisuutta, Venäjällä on edessään mittava työ infrastruktuurien jälleenrakentamisessa. Tämä koskee niin rakennuskantaa, energiajärjestelmiä, ydinturvallisuutta, liikennejärjestelmiä, tietoliikennealaa kuin vesi-, jätevesi- ja jätehuoltoa.

Yksi luonnollinen keino Venäjän teollisuuden kehittämiselle on paikallisin voimin tapahtuva, nykypäivän laatuvaatimukset täyttävä tuotekehitys. Kysymys on useimmiten perusteollisuuden aloista, kuten metsäteollisuudesta, perusmetallurgiasta, konetekniikasta, sähkötekniikasta ja rakennustekniikasta. Näillä kaikilla aloilla Venäjällä on runsaasti perusosaamista, mutta laitetekniikan osaaminen ja viimeistely ovat osa-alueita, jotka tarjoavat puitteet teolliselle yhteistyölle. Venäjältä löytyy myös suomalaista teknologiakenttää täydentäviä osaamisalueita kuten esimerkiksi sotateollisuudessa käytetty materiaaliosaaminen.

Logistiikan merkitys Venäjän mittavien luonnonvarojen hyödyntämisessä on keskeinen. Suurten etäisyyksien vuoksi kuljetus näyttelee muutenkin merkittävää osaa kustannusrakenteessa. Logistiikka jakautuu selvästi kahtia maa- ja vesikuljetuksiin. Venäjällä on merkittävä kuljetustarve, mutta pääomat ovat rajoittavia tekijöitä.

Informaatio- ja kommunikaatioteknologian rooli on merkittävä maassa, jossa yhdyskunnat sijaitsevat kahdeksan eri aikavyöhykkeen alueella. Laitteet ja järjestelmät ovat  usein vanhoja, ja siksi uusinvestoinnit kohdistuvat uusimpaan ja parhaiten soveltuvaan teknologiaan.

Koska öljy- ja kaasutuotanto tulee olemaan myös tulevaisuudessa merkittävin valuuttatulojen lähde, joudutaan Venäjällä turvautumaan energiahuollossa muihin vaihtoehtoihin. Tällaisia ovat muun muassa energiantuotanto teollisuuden prosesseissa (esim. metsäteollisuus) sekä aiempaa suuremman huomion kiinnittäminen energiansäästöön ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön. Tässä yhteydessä ydinvoiman käyttö ja lisärakentaminen sekä sen taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset nousevat väistämättä esille.

6. Terveys ja hyvinvointi

Venäjällä tapahtuneet muutokset ovat aiheuttaneet merkittäviä ongelmia  kansalaisten hyvinvoinnille ja terveyden edellytyksille. Muutokset ovat olleet nopeita ja seuraukset hälyttäviä. Neuvostoliiton aikana terveydenhuoltojärjestelmä ja sosiaaliset tukiverkostot olivat kattavia ja suhteellisen hyvin toimivia. Nyt kansanterveyden heikentyminen on noussut Venäjällä kaikissa ikäluokissa näkyväksi ongelmaksi.

Terveydenhuolto on kriisiytynyt ja perusterveydenhuolto, terveyden edistämistyö sekä tautien ehkäisytyö on puutteellisesti järjestetty. Myös terveyspalveluiden saatavuuden alueellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt. Venäläisten miesten elinajanodote on laskenut jyrkästi ja on nyt vain 57 vuotta. Huumeiden käyttö on lisääntynyt ja lisää riskiä sairastua infektiotauteihin kuten tuberkuloosiin, HIV:iin ja hepatiittiin, jotka leviävät lähialueille mm. prostituution välityksellä. Infektioriskejä lisää myös ongelmat juomaveden puhtaudessa.

Terveys ja hyvinvointi ovat sidoksissa paitsi taloudellisiin resursseihin myös sosiaalisiin ja kulttuurisiin tekijöihin. Venäjällä krooniset, elämäntapoihin liittyvät taudit ovat merkittävä kansanterveyden ongelma, joka lisää myös väestön sosioekonomista eriarvoisuutta. Alkoholin  kulutus on suurta, sukupuolitaudit ovat lisääntyneet ja syntyvyys on laskenut.  Nuorten psykososiaalinen hyvinvointi  on heikentynyt, erityisesti nuorten depressio on lisääntynyt samoin kuin addiktiokäyttäytyminen (tupakka, alkoholi, huumeet). Sosiaaliset tukiverkot hyvinvoinnin ylläpitäjänä ovat rapautuneet. Tämä näkyy lisääntyneessä päihteiden käytössä, lasten heitteillejätössä, prostituutiossa ja köyhyyden lisääntymisessä. Venäjällä on tapahtunut voimakas polarisoituminen ihmisten taloudellisessa tilanteessa ja hyvinvoinnissa. Samalla kun joidenkin kansanosien tilanne on parantunut, on toisaalla tapahtunut hyvinvoinnin ja terveyden heikentymistä.
 
Sekä Venäjän että Suomen kannalta on tärkeää tunnistaa näiden ongelmien ja tämän kehityksen sosiaaliset ja yhteiskunnalliset taustat. Tärkeä lähtökohta tutkimukselle on saada luotettavaa ja kattavaa tietoa sekä väestön terveydentilasta, sairauksista, riskitekijöistä että terveyskäyttäytymisestä ja asenteista.  Monet Venäjän kansanterveyden ongelmat ovat tunnistettavissa myös Suomessa (mm. päihteiden ja huumeiden käyttö), joka tarjoaa hedelmällisen mahdollisuuden myös vertailevalle tutkimukselle.

7. Kulttuurin muutokset

Venäjän kulttuurielämän muutos koskee niin kulttuuripolitiikkaa ja hallintoa kuin kulttuurin sisältöjä ja uudentyyppisten kulttuurimuotojen esiintuloa. Markkinatalous on tullut valtion keskitetyn kulttuuriohjauksen tilalle ja valtion osuus kulttuuri-instituutioiden ylläpidosta on vähentynyt. Tämänkaltainen kulttuurin uusi tuottamisen tapa on synnyttänyt yllätyksellisiä, lännessä huonosti ennakoituja tuloksia. Osa tätä prosessia on ollut kulttuurielämän integroituminen uudella tavalla sekä läntiseen että laajemminkin maailmankulttuuriin.

Perinteisen ja edelleen vahvan korkeakulttuurin rinnalle on syntynyt useita alakulttuureja. Kulttuurista on tullut moniäänistä ja sisällöltään ristiriitaista. On erilaisia ikäkausikulttuureja ja vähemmistökulttuureja kuten esim. seksuaalisten vähemmistöjen tai uskonnollisten lahkojen muodostamia alakulttuureja.

Venäjä on etnisesti monikulttuurinen maa, mikä on aina asettanut sen kehitykselle omat erityiset reunaehtonsa. Perestroikan aikana Venäjän kansalliset vähemmistöt synnyttivät etniskansallisia liikkeitä kielensä ja kulttuurinsa kehittämiseksi. Näin tapahtui myös suomalais-ugrilaisten kansojen parissa. On kehittymässä uudenlaista vuorovaikutusta väistyvän neuvostoliittolaisen, yleisvenäläisen, muiden kansallisten kulttuurien ja läntisten kulttuurien välille. Kyse on etniskulttuuristen elementtien vaikutuksesta sekä korkeakulttuuriin että elämäntapaan kokonaisuutena. Laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa etniskulttuuriset prosessit kytkeytyvät Venäjän kansallisuuspolitiikkaan.

Venäjän pyrkimys tietoyhteiskunnan kehittämiseen avaa mahdollisuuksia parantaa alueellisesti laajan Venäjän integraatiota, lähentää periferia-alueita keskustaan ja edistää alueellista tasa-arvoa. Maahan on perustettu lukuisia tietoyhteiskunnan kehittämishankkeita. Kehitys ei ole kuitenkaan ollut kovin järjestelmällistä tai vakaata.

Uudenlaisen kulttuurin ja tietoyhteiskunnan ehkä näkyvimpänä ilmentäjän toimii media. Vaikka Venäjän TV-kanavat ja tärkeimmät lehdet elävät symbioosissa taloudellisen ja poliittisen valtaeliitin kanssa, ne eroavat huomattavasti neuvostoajan vastaavista tuotteista. Valtajulkisuuden rinnalla Venäjällä toimii melko laaja valtakunnallisesta eliitistä erillinen julkisuus, joka edustaa laajaa kirjoa poliittisesta oppositiosta erilaisiin alakulttuureihin, alueellisiin ja kansallisiin intresseihin. Tämän kautta mediasta on tullut myös merkittävä voimatekijä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Venäjän kieli on kokenut viimeisten kymmenen vuoden aikana huomattavan muutoksen. Tiedotusvälineissä ja julkisissa puheissa käytettävä kieli on arkipäiväistynyt. Kielenkäytön muutokset ja siitä käytävä keskustelu heijastavat yhteiskunnan käsitejärjestelmän ja ihmisten toimintamallien uudelleenorganisoitumista. Kielessä näkyvät myös ne tulkinnat, joita venäläiset tekevät muista maista ja omasta elämästään. Uudet käsitykset ja ajatukset maailmasta suodattuvat ihmisten tietoisuuteen kielen välityksellä.

8. Yhteiskunnan arvot ja kasvatus

Vaikka Neuvostoliiton koulujärjestelmä oli ideologisesti värittynyt, oli se samalla yksi maailman tehokkaimpia. Sen ydin toimii edelleen, mutta yleinen koulutuksen taso on selvästi laskenut. Samalla sosiaalinen ja alueellinen eriarvoisuus on lisääntynyt. Vaikka koulun merkitys ajattelun ja ideologian yhdenmukaistajana on kaventunut vanhassa mielessä, käydään Venäjällä jatkuvaa keskustelua koulun yhteiskunnallisesta, kieltä, arvoja ja normeja välittävästä roolista.

Korkeakoulutusta saaneen väestön osuus on Venäjällä huomattava. Laajan yliopistosektorin rinnalla toimii Venäjän Tiedeakatemia, jonka vastuulla on perinteisesti ollut ja on yhä kaikkien tieteenalojen perustutkimus. Korkeakoulutuksen ja tieteen institutionaalinen murros on johtanut korkeakoululaitoksen eriytymiseen, kun vanhojen valtionyliopistojen rinnalle on syntynyt suuri joukko yksityisiä yliopistoja. Tapahtuneet muutokset ja erityisesti valtion yliopistojen taloudelliset ongelmat ovat vaikeuttaneet korkeakouluyhteistyötä. Yliopistojen tutkimusroolin vahvistaminen on asetettu Venäjällä tavoitteeksi. Sen on ollut vahva jo ennestään muutamilla erityisaloilla sellaisissa suurissa yliopistoissa kuin esimerkiksi Moskovan valtionyliopisto (MGU). Korkeakoulutuksen kehitys ja uudistuminen on avainkysymyksiä Venäjän oman kilpailukyvyn kehityksen kannalta sekä sen integroitumisessa eurooppalaiseen yhteistyöhön. Eräs mahdollisuus korkeakouluyhteistyön kehittämiselle on raja-alueyhteistyön ja EU:n toimintaohjelmien tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen. Rajan yli tapahtuva yliopistojen verkostuminen edellyttää molemminpuolisten toimintatapojen ja instituutioiden tuntemusta sekä kehitysmahdollisuuksien tunnistamista.

Uutena tekijä ihmisten arvotyhjiön täyttäjänä ja neuvostoaikaisen tieteisuskon korvaajana on uskonto ja eri kirkkokunnat. Venäjän ortodoksisen kirkon asema yhteiskunnallisena vaikuttajana on huomattavasti kasvanut. Islaminuskon yhteiskunnallinen merkitys on myös kasvanut. Samoin erilaiset uskonnollishengelliset liikkeet ovat lisänneet vaikutustaan.

Tärkeä arvoihin ja kasvatukseen liittyvä kysymys on sukupuolten välisen tasa-arvon kehittyminen Venäjällä. Yhtä tärkeää on suhtautuminen etniskansallisia, uskonnollisia ja muita vähemmistöjä kohtaan. Näihin kysymyksiin tuo mielenkiintoisen vertailupohjan yhtäältä Suomessa ja laajemminkin Euroopassa ja toisaalta Venäjän eteläisissä ja itäisissä naapureissa vallitseva tilanne.

Venäläisille on aina ollut ominaista omaan identiteettiinsä kohdistuva pohdinta, oman asemansa määrittely. Muuttunut yhteiskunnallinen tilanne on antanut näille pohdinnoille erityisen hedelmällisen maaperän. Kysymys ei ole vain ihmisten välillä käytävästä arkipäiväisestä filosofoinnista. Ottamalla kantaa omaan identiteettiinsä venäläiset määrittelevät myös yhteiskuntansa arvoja ja toimintamalleja. Näiden prosessien ymmärtäminen luo pohjaa venäläisten käyttäytymisen ymmärtämiselle ja ennustamiselle, oli sitten kyse äänestämisestä, kulutustottumuksista tai yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kansalaisjärjestöjen kautta.

Venäläisen yhteiskunnallisen kehityksen moottorina ja samalla kriittisenä arvioitsija on perinteisesti ollut intelligentsija. Tämän rinnalle on muodostunut uudentyyppinen, taloudelliseen valtaan ja omistamiseen perustuva eliitti, jolla on perinteisestä intelligentsijasta poikkeava arvomaailma. Venäjän tulevaa kehitystä ajatellen on suuntaa antavaa minkä painoarvon näiden kummankin ryhmän ääni saa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.


KANSALLINEN JA KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ

Tutkimusohjelma toteutetaan laajapohjaisena kansallisena ja kansainvälisenä yhteistyönä. Suomen Akatemian kaikki tieteelliset toimikunnat osallistuvat tutkimusohjelman valmisteluun ja toteutukseen. Akatemian lisäksi ohjelman valmisteluun, rahoitukseen ja toteutukseen osallistuvat ainakin liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, opetusministeriö, puolustusministe-riö, sisäasiainministeriö, ulkoasiainministeriö, ympäristöministeriö ja Teknologian kehittämiskeskus. Akatemia on varannut ohjelmalle 8 miljoonaa euroa. Suomen Akatemian tutkimushankkeet voidaan rahoittaa 4-vuotisina. Ohjelman hankkeiden rahoitus alkaa aikaisintaan 1.1.2004 ja päättyy viimeistään 31.12.2007.

Kiinnostus Venäjä-tutkimukseen on etenkin Euroopassa vireää, ja useilla mailla on kansallisia Venäjä-tutkimusohjelmiakin. Tutkimusohjelmat on nähty erinomaiseksi instrumentiksi eurooppalaisen tutkimusyhteistyön edistämisessä ja EU:n tavoitteiden mukaisen eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) kehittämisessä. Eräs keino lisätä ohjelman kansainvälistä relevanssia on ottaa mukaan tutkimusryhmiin entistä enemmän tutkijoita Venäjältä ja muista maista. Tämän lisäksi uutena yhteistyön muotona on eurooppalaisten tiedeorganisaatioiden yhteisrahoitteiset tutkimusohjelmat.

Tavoitteena on mahdollisimman laaja kansainvälinen tutkijayhteistyö. Venäläisten tutkijoiden osallistuminen Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelmaan nähdään edellytyksenä ohjelman menestykselle. Tavoitteena on lisäksi pyrkiä edistämään laajempaa, ja monenkeskistä, eurooppalaista tutkimusyhteistyötä sekä eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämistä. Yhteistyön tarkoituksena on koota yhteen hajautunutta Venäjään liittyvää tutkimusta ja eri maiden erityisosaamista.

Tutkimusohjelmarahoitus suunnataan tutkimusryhmille, joiden vastuullisena johtajana on senioritutkija suomalaisesta yliopistosta, tutkimuslaitoksesta tai julkishallinnon yhteisöstä. Hakemuksessa tulee olla suorituspaikan sitoumus työskentelypuitteiden osoittamisesta hankkeelle. Ohjelman puitteissa voidaan rahoittaa myös ulkomaalaisia tutkijoita, mutta ensisijaisesti heidän rahoituksensa tulee järjestää muista lähteistä. Rahoitusta voidaan suunnata myös a) venäläisissä tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa toimivien senioritutkijoiden lyhytkestoisiin tutkimusjaksoihin Suomessa tai Venäjällä sekä b) nuorten tutkijoiden pitempiaikaisiin tutkimusjaksoihin Suomessa tai Venäjällä. Projektihakemusten yhteydessä pyydetään mainitsemaan, onko esitetyissä tutkijaryhmissä venäläisiä tutkijoita, jotka saavat rahoituksen Venäjän Tiedeakatemiasta  (www.pran.ru/), Venäjän perustutkimusrahastosta (www.rfbr.ru/) tai Venäjän humanistinen tutkimusrahastosta (www.rfh.ru/). Vastaavasti kun venäläinen tutkija, joka on mukana Suomen Akatemian Venäjä-ohjelman rahoittamassa projektissa, hakee myöhemmin rahoitusta mainituista venäläisistä lähteistä, on syytä mainita osallistumisestaan ohjelmaan.

Ohjelman valmistelun tässä vaiheessa listatut tutkimusta rahoittavat organisaatiot ovat ilmaisseet tukevansa tutkijoidensa osallistumista yhteistyöhön Venäjä-tutkimusohjelmassa. Ohjelmakauden aikana pyrkimyksenä on edelleen lisätä tutkijoiden ja rahoittajien verkottumista.

OHJEET HAKEMUKSEN VALMISTELUUN SEKÄ AIKATAULUT

Tutkimusohjelman haku on kaksivaiheinen. Hakuaika on poikkeuksellinen: aiehakemukset toimitetaan viimeistään 11.8.2003. Aiehakemukset tutkimushankkeista laaditaan sähköisesti osoitteessa www.aka.fi -> Sähköinen asiointi tai Akatemian hakulomakkeella SA 1.2003 suomeksi, SA 1.2003R ruotsiksi tai SA 1.2003E englanniksi. Hakemukseen merkitään tutkimusohjelman tunnus "VENÄJÄ". Hakulomakkeen kohtaan 38 merkitään, mikäli hakija aikoo hakea rahoitusta myös muilta ohjelman rahoittajilta. Verkossa tapahtuvaa sähköistä asiointia käytettäessä tulee lisäksi lähettää postitse paperiversiona yksi allekirjoitukset sisältävä hakulomake Akatemiaan. Hakulomaketta käytettäessä kaikki asiakirjat liitteineen toimitetaan 20 kappaleena (alkuperäinen ja 19 kopiota) Suomen Akatemian kirjaamoon.

Lomake täytetään ohjeiden mukaisesti, kuitenkin niin, että hakulomakkeen ainoat liitteet ovat:

  • korkeintaan kolmen sivun mittainen tutkimussuunnitelma
  • vastuullisen johtajan korkeintaankahden sivun mittainen ansioluettelo 
  • sekä luettelo vastuullisen johtajan ja hanketta mahdollisesti ohjaavien muiden senioritutkijoiden yhteensä korkeintaan 20:sta tämän hankkeen kannalta tärkeimmästä tieteellisestä julkaisusta

Tutkimussuunnitelman tulee sisältää tutkimuksen kuvaus ja sen tavoitteet, tutkimuksen liittymäkohdat ohjelman teemoihin ja muuhun tutkimukseen, tärkeimmät menetelmät, tutkimuksen aikataulu, kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö, odotettavissa olevat tulokset ja niiden levittäminen ja hyödyntäminen, selvitys tutkijankoulutuksesta sekä kustannusarvio. 

Jos kyseessä on konsortiohakemus, hankkeen johtaja täyttää yhteisen hakulomakkeen ja laatii sen liitteeksi konsortion kolmesivuisen tutkimussuunnitelman, josta yllä olevan lisäksi ilmenee konsortiolla saavutettava lisäarvo. Lisäksi konsortion kukin osahanke täyttää hakulomakkeen ja liittää siihen yllä mainitut liitteet 2-3 sekä laatii oman tutkimussuunnitelman. Konsortion koko hakemus toimitetaan yhtenä kokonaisuutena.

Aiehakemukset käsitellään ohjelmaryhmässä, jossa ovat edustettuna kaikki rahoittajatahot. Päätöksen jatkoon valituista hankkeista tekee ohjelmajaosto. Jatkoon päässeiden hankkeiden tulee tehdä täydellinen englanninkielinen hakemus ja toimittaa se Suomen Akatemiaan 6.10.2003 mennessä.

OHJELMAN SUOMALAISET RAHOITTAJAT

Rahoittajaorganisaatiot rahoittavat sellaisia tutkimusprojekteja jotka ovat niiden omien tavoitteidensa kannalta keskeisessä asemassa. Projektit voivat saada rahoitusta joko yhdeltä tai useammalta rahoittajaorganisaatiolta. Rahoittajaorganisaatiot soveltavat omassa hankerahoituksessaan omia rahoituskriteereitään, jotka voivat edellyttää hakijoilta lisäselvityksiä Suomen Akatemian hakumenettelyn täydentämiseksi.

Suomen Akatemia

Suomen Akatemiassa ohjelmaa koordinoi kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta. Suomen Akatemian tehtävänä on edistää tieteellistä tutkimusta ja sen hyödyntämistä; kehittää kansainvälistä tieteellistä yhteistyötä; toimia asiantuntijaelimenä tiedepolitiikkaa koskevissa kysymyksissä; sekä myöntää määrärahoja tieteelliseen tutkimukseen ja muuhun tieteen edistämiseen. Suomen Akatemian tavoitteena on, että suomalainen tutkimus on korkeatasoista, monimuotoista ja uusiutumiskykyistä. Tavoitteena on, että tutkimusta hyödynnetään laajasti kulttuurin, hyvinvoinnin ja talouden parhaaksi. Akatemia edistää tutkimustulosten tehokasta hyödyntämistä sekä yhteiskunnan että elinkeinoelämän tarpeisiin.

Suomen Akatemian tutkimusrahoituksesta noin 20 % suunnataan erilaisiin tutkimusohjelmiin. Niiden tavoitteena on tutkimusympäristöjen kehittäminen, hajallaan olevan tutkimuskapasiteetin kokoaminen, tieteiden välisen yhteistyön lisääminen, tieteen kansainvälistymisen edistäminen sekä tutkijoiden, rahoittajien ja hyödyntäjien välisen yhteistyön kehittäminen. Ohjelmilla pyritään saavuttamaan merkittävää lisäarvoa hankekohtaiseen rahoitukseen verrattuna.

Lisätietoja Suomen Akatemiasta:
www.aka.fi
www.aka.fi/tutkimusohjelmat/

Lisätietoja Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelmasta:
Ohjelmakoordinaattori, dosentti Markku Kangaspuro, Suomen Akatemia
Puh. (09) 7748 8481, markku.kangaspuro(at)aka.fi
www.aka.fi/russia

Liikenne- ja viestintäministeriö

Liikenne- ja viestintäministeriö edistää yhteiskunnan toimivuutta ja väestön hyvinvointia  huolehtimalla siitä, että kansalaisten ja elinkeinoelämän käytössä on laadukkaat, turvalliset ja edulliset liikenne- ja viestintäyhteydet sekä alan yrityksillä kilpailukykyiset toimintamahdollisuudet.

Ministeriöllä on käytettävissään sitomattomia tutkimusvaroja, joita se käyttää hallinnonalansa toiminnan tueksi. Tutkimusstrategia perustuu toisaalta voimassa oleviin toimintapolitiikkoihin ja -suunnitelmiin. Toisaalta tutkimuksen avulla monitoroidaan toimintaympäristön muutoksia ja niiden vaikutuksia tavoitteiden ja toimintalinjojen muuttamistarpeisiin.

Venäjä-ohjelman osalta ministeriö näkee erityisen ansiokkaina esitykset, joissa on kytketty perustutkimukseen soveltavaa tutkimusta ja jopa liikenne- ja viestintäsektoreita koskevia hyvinkin konkreettisia osaselvityksiä, opinnäytteitä sekä erikoistöitä. Ministeriö toivoo tarjoajilta myös tällaisten konsortioiden muodostamista. Ministeriö tarvitsee perustutkimuksen lisäksi johtopäätöksiä voidakseen hyödyntää tutkimustuloksia ja syntyvää osaamista käytännössä.

Lisätietoja:
Neuvotteleva virkamies Marjukka Vihavainen-Pitkänen, kansainvälisten asioiden yksikkö
Puh. (09) 1602 8685,  marjukka.vihavainen-pitkanen(at)mintc.fi

Liikenneneuvos Martti Mäkelä, tutkimusyksikkö
Puh. (09) 1602 8637, martti.makela(at)mintc.fi

www.mintc.fi

Maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätalousministeriö luo edellytykset uusiutuvien luonnonvarojen kestävälle ja  monipuoliselle käytölle sekä maaseudun elinkeinojen ja virkistystoimintojen kehittämiselle. Ministeriö turvaa elintarvikkeiden laadun sekä eläinten ja kasvien terveyden. Maa- ja  metsätalousministeriön hallinnonala kattaa maa- ja puutarhatalouden, maaseudun kehittämisen,  metsätalouden, eläinlääkintähuollon sekä siihen liittyvän eläimistä saatavien elintarvikkeiden  valvonnan ja turvallisuuden, kala-, riista- ja porotalouden, vesivarojen käytön ja hoidon sekä maanmittauksen. Venäjä-tutkimusohjelmassa ministeriön kiinnostus kohdistuu uusiutuvien luonnonvarojen hoitoa ja kestävää käyttöä edistäviin hankkeisiin.

Ministeriöllä on käytettävissään sitomattomia tutkimusvaroja, joita se käyttää hallinnonalansa  strategista valmistelua ja toimialansa elinkeinojen kehittämistä tukevaan tutkimus- ja  kehittämistoimintaan.

Lisätietoja:
Ylitarkastaja Matti Heikurainen, metsäosasto
Puh. (09) 1605 3359, matti.heikurainen(at)mmm.fi

www.mmm.fi

Opetusministeriö

Opetusministeriö vastaa osana valtioneuvostoa koulutus-, tiede-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan kehittämisestä ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Ministeriön vastuulle kuuluvat siten seuraavat asiat:
koulutus, www.minedu.fi/opm/koulutus
tiede, www.minedu.fi/opm/tiede
kulttuuri, www.minedu.fi/opm/kulttuuri
tekijänoikeus, www.minedu.fi/opm/tekijanoikeus
liikunta, www.minedu.fi/opm/liikunta
nuoriso, www.minedu.fi/opm/nuoriso
opintotuki, www.minedu.fi/opm/koulutus
kirkollisasiat, www.minedu.fi/opm/kirkko
alan kansainvälinen yhteistyö, www.minedu.fi/opm/ministerio/kansainvalinen_toiminta/kv_toiminta.html
EU-asiat, www.minedu.fi/opm/ministerio/euasiat.html

Opetusministeriö on laatinut osana strategiatyötään Venäjä-toimintaohjelman "Suomi, Venäjä ja kansainvälinen yhteistyö" vuosille 2003 - 2007.

Lisätietoja:
Ylitarkastaja Sirkka-Leena Hörkkö
Puh. (09) 1607 7212,  GSM 040 7614915, sirkka-leena.horkko(at)minedu.fi

www.minedu.fi

Puolustusministeriö

Puolustusministeriö vastaa valtioneuvoston osana ja hallinnonalansa ohjaajana kansallisesta puolustuspolitiikasta ja turvallisuudesta sekä kansainvälisestä puolustuspoliittisesta yhteistyöstä.

Tehtävänsä toteuttamiseksi muuttuvassa toimintaympäristössä ja yhteistyössä sidosryhmiensä kanssa ministeriö vastaa itsenäisen sotilaallisen maanpuolustuksen voimavaroista ja muista toimintaedellytyksistä sekä kansainvälisen kriisinhallinnan toimintaedellytyksistä ja vaikuttaa Euroopan turvallisuusrakenteisiin kansallisten etujen turvaamiseksi. Samoin se vastaa kestävästä maanpuolustustahdosta.

Ministeriöllä on käytettävissään sitomattomia tutkimusvaroja, joita se käyttää hallinnonalansa strategista päätöksenteon tukemiseen painopistealueilla. Yhtenä keskeisenä painopisteenä on turvallisuusympäristön muutos ja sen vaikutukset puolustushallintoon.

Lisätietoja:
Tutkimusjohtaja Juha Martelius, hallintopoliittinen osasto
Puh. (09) 1608 8228, juha.martelius(at)plm.fi

www.defmin.fi

Sisäasiainministeriö

Sisäasiainministeriö on alue- ja paikallishallinnon, aluekehityksen sekä sisäisen turvallisuuden ministeriö. Sisäasiainministeriö huolehtii aluehallinnon, valtion paikallishallinnon ja väestökirjanpidon yleisestä kehittämisestä sekä kansalaisten itsehallintoon perustuvien kuntien toiminnan lainsäädännöllisistä ja taloudellisista edellytyksistä.

Ministeriö edistää maan eri osien tasapainoista kehitystä ja tukee alueiden omaehtoista kehittämistä. Lisäksi sisäasiainministeriö vastaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä, pelastustoimen ohjaamisesta, Suomen kansalaisuutta, maahanmuuttoa ja turvapaikkaa koskevista asioista sekä rajavalvonnasta sekä henkilöiden rajatarkastuksista.

Sisäasiainministeriö valmistelee hallitukselle ja eduskunnalle sisäasiainhallintoa koskevat lait, asetukset ja muut päätökset, huolehtii alan kansainvälisten sopimusten ja päätösten sekä Euroopan unionia koskevien asioiden valmistelusta sekä ohjaa sisäasiainhallinnon toimintaa. Ministeriön poliisiosasto toimii Suomessa poliisin ylijohtona, pelastusosasto toimii pelastustoimen ylimpänä johtona ja rajavartio-osasto on samalla rajavartiolaitoksen esikunta.

Lisätietoja:
Poliisiylitarkastaja, koulutuspäällikkö Seppo Kolehmainen
Puh. (09) 1602 4995, seppo.kolehmainen(at)poliisi.fi 

Poliisitarkastaja Reijo Hyytiäinen
Puh. (09) 1604 2865, reijo.hyytiainen(at)poliisi.fi

www.intermin.fi

Ulkoasiainministeriö

Ulkoasiainministeriö valmistelee ja toteuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, edistää Suomen kansallisia etuja ulkomailla, mukaan lukien kauppapoliittiset ja kaupallistaloudelliset edut. Ministeriö valvoo suomalaisten etuja ja oikeuksia ulkomailla ja edistää kansanvälisen yhteistyön keinoin kansanvaltaa, ihmisoikeuksien kunnioitusta ja kestävää kehitystä.

Ulkoasiainministeriö on pitkälti tiedonhallintaorganisaatio, joka kokoaa, analysoi, tuottaa ja jakaa tietoa sekä pyrkii sitä eri tavoin käyttämään Suomen etuja edistävällä tavalla. Ministeriön aloitteesta tapahtuva tutkimus on yleensä yhteiskunta-, oikeus- ja taloustieteellistä, enimmäkseen kansainvälisen politiikan ja kehitystutkimuksen alaan kuuluvaa. Asevalvontasektorilla pyritään hyödyntämään myös luonnontieteellisteknistä tutkimusta ja kehitysyhteistyössä bioteknistä tutkimusta.

Tutkimustoimintaa koordinoi ministeriössä poliittinen osasto ja tutkimusmäärärahoja käyttävät myös kehityspoliittinen osasto ja itäosasto. Suomen akatemian rahoittama Venäjään kuuluva tutkimus on ulko-, turvallisuus- ja kauppapoliittisilta osiltaan UM:n kannalta erityisen kiinnostavaa. Useimmat UM:n kannalta keskeisistä tehtävistä ovat käytännöllisiä, nopearytmisiä ja yksityiskohtiin meneviä. Esimerkkeinä ministeriön rahoittamista hankkeista voidaan mainita mm. tutkimukset ulkopoliittisesta päätöksenteosta Venäjällä ja talouselämän ja hallinnon verkostoitumisesta Luoteis-Venäjällä. Ministeriö kannustaa tutkijoiden ja virkamiesten keskinäistä dialogia.

Lisätietoja:
Erikoistutkija Ilmari Susiluoto
Puh. (09) 1605 5615, ilmari.susiluoto(at)formin.fi

Erikoistutkija Olli Perheentupa
Puh. (09) 1605 5628, olli.perheentupa(at)formin.fi

www.formin.fi

Ympäristöministeriö

Ympäristöministeriö vastaa valtioneuvoston ja eduskunnan käsittelyyn tulevien ympäristö- ja asuntoasioiden valmistelusta. Ministeriö edistää kestävää kehitystä. Tavoitteena on hyvä ja turvallinen elinympäristö, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, ympäristöhaittojen ehkäiseminen ja asunto-olojen kehittäminen.

Ministeriö pyrkii siihen, että ympäristönäkökohdat otetaan entistä paremmin huomioon Suomen kansainvälisessä yhteistyössä myös lähialueilla. Baltian maiden liittyessä Euroopan Unioniin Venäjän merkitys lähialueidemme ympäristökysymyksissä tulee korostumaan. 

Ympäristöhallinnolla on omaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Lisäksi ympäristöministeriö rahoittaa muita toimialaansa tukevia T&K-hankkeita tuottaakseen suunnittelussa, ohjauksessa ja päätöksenteossa tarvittavaa tietoa ja osaamista. Tavoitteena on pystyä vastaamaan ennakoivasti ympäristökysymyksiin.

Ympäristöministeriö on osallistunut useiden Suomen Akatemian tutkimusohjelmien rahoitukseen. Ministeriö kohdentaa rahoituksensa tutkimusohjelmien erikseen sovittaville hankkeille. Ajankohtaisessa Venäjä- tutkimusohjelmassa ympäristöministeriön rahoittamilla hankkeilla tulee olla  lähialueiden ympäristöyhteistyön kannalta relevantti tutkimusaihe sekä tarvittaessa tieteenrajat ylittävää otetta ja yhteistyöhalukkuutta. Erityisesti painotetaan aiheita, jotka liittyvät Itämereen sekä luonnonvarojen hyödyntämisen ja kestävän kehityksen väliseen yhteyteen, ml energiainfrastruktuuri, öljy- ja kaasukuljetukset ja satamat. Myös Venäjän ympäristölainsäädännön ja -hallinnon asema sekä yleiset asenteet ympäristönsuojeluun ovat oleellisia tutkimusaiheita.

Lisätietoja:
Neuvotteleva virkamies Kristiina Isokallio
Puh. (09) 1603 9508, kristiina.isokallio(at)ymparisto.fi

Neuvotteleva virkamies Martti Poutanen
Puh. (09) 1603 9493, martti.poutanen(at)ymparisto.fi

www.ymparisto.fi

Teknologian kehittämiskeskus

Teknologian kehittämiskeskus on yritysten ja tutkimuslaitosten haastavien tutkimus- ja tuotekehitysprojektien rahoittaja ja aktivoija. Tekes auttaa yrityksiä muuttamaan kehittämiskelpoisen idean liiketoiminnaksi tarjoamalla rahoitusta ja  asiantuntijapalveluja. Toiminnallaan Tekes edistää yritysten kansainvälistä kilpailukykyä, kasvattaa tuotantoa ja vientiä ja luo perustaa työllisyydelle ja yhteiskunnan hyvinvoinnille. Vuosittain Tekesin rahoituksella käynnistyy runsaat 2000 tutkimus- ja kehitysprojektia. Tekesin asiakkaina on vuosittain noin 1800 yritystä ja noin 50 yliopistoa, korkeakoulua ja tutkimuslaitosta. Tekesillä on  vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina noin 380 miljoonaa euroa teknologian kehityshankkeisiin. Tekesin toimipisteet ovat Helsingissä ja neljässä kaupungissa ulkomailla. Eri puolilla Suomea sijaitsevat TE-keskusten teknologiayksiköt tarjoavat Tekesin palveluja osana Tekesin verkostoa.
 
Venäjä-ohjelmassa Tekesin toiminta lähtee sen yleisistä rahoitusperusteista ja kohdentuu niihin hankkeisiin joissa  tehdään Venäjään liittyvää tutkimusta ja tuotekehitystä. Tekes toivoo tähän aihepiiriin liittyviä hakemuksia erityisesti yrityksiltä.

Lisätietoja:
Teknologiapäällikkö Reijo Munther
Puh. 010 521 5827, reijo.munther(at)tekes.fi
 
Teknologia-asiantuntija Kirsi Vähä-Pietilä
Puh. 010 521 5730, kirsi.vaha-pietila(at)tekes.fi
 
www.tekes.fi

Lisätietoja Muuttuva Venäjä -ohjelmasta

Apurahasuositukset


Viimeksi muokattu 14.11.2007

Lisätietoja

Ohjelmapäällikkönä toimi Mikko Ylikangas.