Valta, ylikansalliset hallintojärjestelmät ja uusi yliopiston johtamistapa Suomessa

Hankkeen kuvaus

Viimeaikoina käytettyjä poliittisia käsitteitä 'oppiva yhteiskunta' ja 'tiedolle perustuva talous' asetetaan harvoin kyseenalaisiksi nykyisten yhteiskunnallisten megatrendien oikeaan osuvina ja tavoiteltavina kuvaajina. Pidetään laajalti itsestään selvänä että menestys tai jopa eloonjääminen 2000-luvun maailmassa riippuu olennaisesti juuri yhteiskunnan kyvystä tuottaa sekä korkeasti koulutettuja kansalaisia että innovatiivista tietoa. On myös vaikea epäillä muodollisen koulutuksen lisääntyvää merkitystä valikoivan, luokittelevan ja normatiivisen vallan vertauskuvana ja mekanismina joka tunkeutuu yhä syvemmin ja laajemmin kuin koskaan ennen kehittyneiden liberaalien yhteiskuntien kaikille sektoreille ja tasoille.

Symbolisen vallantuoton keskeisenä instituutiona yliopisto asettuu legitiimeistä ansioista ja totuuksista käytävien taistelujen keskiöön. Tämä tutkimus analysoi institutionalisoidun vallankäytön toimintalogiikkaa joka muodostuu hallinnon ja johtamisen malleista suomalaisissa yliopistoissa. Käsittelemme tässä kolmea kysymystä: ensinnäkin mistä nämä uudet mallit ovat kulkeutuneet ja juurtuneet? Toiseksi, minkälaisia uusia diskursiivisia ja ei-diskursiivisia käytäntöjä ja symbolisia valtasuhteita ne uudelleen rakentavat ja muotoilevat? Ja lopulta, miten ne vaikuttavat  sen uusintamiseen, jota pidetään suomalaisessa yliopistossa todellisena tietona ja oikeana eetoksena?

Tutkimushankkeessamme lähestymme kysymyksiämme kolmella tasolla. Nämä  ovat ylikansallinen taso (erityisesti  EU:n korkeakoulupolitiikka), kansallinen taso (suomalainen korkeakoulupolitiikka ja –hallinto) ja yliopistotaso (neljä tapausyliopistoa Suomesta) Tapausyliopistot ovat Tampereen yliopisto (perinteisenä monitiedekuntaisena yliopistona), Lapin yliopisto (melko uutena ja pienenä periferiaalisena yliopistona), Helsingin Kauppakorkeakoulu (suurena kaupallisena oppilaitoksena pääkaupungin seudulla) ja Helsingin Teknillinen Korkeakoulu (suurena teknillisenä yliopistona pääkaupungin seudulla, jolla on myös suuri merkitys uudessa teknologia- ja innovaatiopolitiikassa). Historiallisesti  lähtökohtamme sijoittuu Suomen korkeakoulupolitiikan käännekohtaan 1980-luvun lopulta vuoteen 2006.

Tutkijaryhmä koostuu Turun ja Helsingin yliopistojen tutkijaryhmistä. Professori Risto Rinne on johtava ja vastuullinen tutkija, mutta tutkimus on yhteisyritys, joka juontaa juurensa vuosikymmenen mittaisesta menestyksekkäästä yhteistyöstä projektin apulaisjohtajan professori Hannu Simolan kanssa. Tutkimusjakso alkaa heti v. 2007 ja jatkuu v. 2010 loppuun.