Tutkimusohjelmamuistio  (Tieteen ja tiedepolitiikan tutkimus)

1. Tutkimusohjelman haasteet

Tiedon tuottamisen muodoissa, tutkimuskulttuureissa ja tieteen materiaalisissa edellytyksissä on tapahtunut viime vuosikymmeninä ja erityisesti viime vuosina monia muutoksia. Tieteellisen toiminnan luonne on muuttunut yhä enemmän yksilöllisestä kollektiiviseksi ja kansallisesta kansainväliseksi. Uudet tiedon tuottamisen ja tutkijoiden välisen yhteistyön muodot sekä uusien tutkimusalojen synty asettavat haasteita vakiintuneille tieteenaloille ja tutkimusorganisaatioille.

Tätä kehitystä ovat nopeuttaneet kansainvälisen ja kansallisen tiedepolitiikan muutokset. Niistä tärkein on tutkimuksen integrointi entistä tietoisemmin osaksi yhteiskunta- ja talous- ja teknologiapolitiikkaa. Tutkimuksen taloudellinen ja sosiaalinen hyödyntäminen on lisääntynyt ja saanut uusia muotoja. Tutkijoiden arjessa nämä muutokset näkyvät mm. kilpailun ja arvioinnin kasvuna. Lisäksi useilla tutkimusaloilla tiedon tuottamisesta on tullut kiinteä osa muuta toimintaa ja teknologista kehitystyötä. Muutokset koskevat kaikkea tutkimustoimintaa, joskin eri tavoin. Myös suhtautuminen niihin vaihtelee.

Tieteen kasvulla ja tutkimustiedon soveltamisella on sekä tieteen sisäiset että yhteiskunnalliset ehtonsa ja rajoituksensa. Tieteestä on tullut paitsi entistä merkittävämpi, myös ongelmallisempi ja kiistanalaisempi asia yhteiskunnassa. Tieteellisen tiedon, tiedeinstituution ja tutkimustoiminnan luonnetta ja roolia arvioidaan ja määritellään yhteiskunnassa jatkuvasti uudelleen.

Käynnissä olevat muutokset ovat tehneet entistä tarpeellisemmaksi sellaisen tutkimuksen, joka ottaa kohteekseen itse tieteen sekä sen suhteet teknologiaan ja muuhun yhteiskuntaan. Tieteentutkimus tarjoaa välineitä arvioida muutosten syitä ja seurauksia. Parhaimmillaan se voi tuottaa sellaista orientoivaa tietoa, jonka avulla on mahdollista ymmärtää tieteen ja teknologian muutoksia, sosiaalisia ehtoja, vaikutuksia ja riskejä.

Tieteen ja teknologian tutkimus on ollut yksi nopeimmin kehittyvistä sosiologian ja historian uusista tutkimusaloista 1970-luvun jälkeen. Suomessa siltä toistaiseksi kuitenkin puuttuvat vakiintuneet instituutiot. Tutkimusohjelman tavoitteena on parantaa alan tutkimustoiminnan edellytyksiä ja jatkuvuutta. Lisäksi ohjelman tavoitteena on tuottaa uutta tietoa tiedepolitiikan suunnittelua ja sen kriittistä arviointia varten. Vaikka ohjelman haasteet on määritelty tämän päivän näkökulmasta, niihin vastaaminen edellyttää myös historiallista ja vertailevaa tutkimusotetta.


2. Tutkimusohjelman tausta ja tavoitteet

2.1. Tieteentutkimuksen kansainväliset kehityspiirteet

Tieteen tutkiminen vaatii monien tieteenalojen käsitteitä, teorioita ja menetelmiä. Tiedettä on tutkittu mm. filosofian, sosiologian, historian ja politiikan tutkimuksen, taloustieteen, psykologian ja viestintätieteiden näkökulmasta. Lisäksi monet tieteentutkijat luonnehtivat lähestymistapaansa monitieteiseksi tai poikkitieteelliseksi. Tieteentutkija - ellei hän tutki omaa tieteenalaansa - joutuu perehtymään myös toisen, tutkimuskohteenaan olevan tieteenalan käsitteisiin ja kulttuuriin. Poikkitieteellisyys merkitsee kokonaan uusien näkökulmien, käsitteiden, teorioiden tai menetelmien kehittämistä.

Tieteentutkimuksen synty erityisenä tieteenalana tai uutena tutkimusalueena paikannetaan yleensä 1930-40-luvulle. Tuolloin alettiin arvioida uudelleen tieteellisen toiminnan luonnetta ja tieteen yhteiskunnallista roolia. Uuden alan synnyllä oli myös yhteiskunnalliset syynsä. Tieteestä alkoi kehittyä yhä vahvemmin koko yhteiskuntaan vaikuttava voima. Havainnot tieteen yhteyksistä politiikkaan ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan käynnistivät myös keskustelun tiedeyhteisön eettisistä normeista, joiden tavoitteena oli selkeyttää tiedeyhteisön autonomiaa.

Käsitykset tieteen autonomiasta olivat hallitsevia 1960-luvulle saakka. Filosofit tutkivat tieteellistä metodia, historioitsijat tieteellisten ideoiden ja tieteenalojen kehittymistä, sosiologit tieteellisten yhteisöjen sisäisiä rakenteita. 1960-luvulta lähtien tiedettä ja tekniikkaa on kuitenkin alettu yhä enemmän tutkia sosiaalisessa kontekstissaan eli tietona, toimintana ja instituutiona, joka on monin tavoin vuorovaikutussuhteissa muun yhteiskunnan kanssa. Muutoksen taustalla olivat uudet tieteenfilosofiset ja -sosiologiset suuntaukset sekä tieteen ja teknologian yhteiskunnallisen merkityksen kasvu. Lisäksi tieteentutkimuksen kehittymiseen vaikuttivat pyrkimykset yhteiskunnan rationaaliseen ohjaamisen tiedepolitiikan keinoin sekä keskustelu tieteen ja tekniikan haitallisista seurauksista.

1970-luvulta lähtien tieteentutkimus on kansainvälisesti vakiintunut ja institutionalisoitunut omaksi tieteenhaarakseen, jolla on omat oppituolinsa, yksikkönsä ja julkaisunsa. Merkittävä osa alan akateemisista viroista on kuitenkin sijoitettu sosiologian, historian ja filosofian laitoksille. Nykyisin tieteentutkimukseen sisältyy kiinteästi myös tekniikan ja teknologian tutkimus (science and technology studies). 1980-luvulta lähtien tieteentutkimuksen painopiste on osittain muuttunut. Tiedeyhteisöjen rakenteista, normeista ja instituutioista on siirrytty yhä enemmän tutkimaan sosiaalista vuorovaikutusta tiedon tuottamisessa ja käytössä sekä teknologian kehittämisessä ja soveltamisessa. Tieteellistä tietoa ja sen tuottamista on pyritty kuvaamaan samanlaisilla käsitteillä kuin tietoa muillakin inhimillisen toiminnan alueilla. Varsinkin "tieteen arkipäivän" ja tiedon tuottamisen käytäntöjen tutkimus on lisääntynyt.

Muutokset tieteentutkimuksen painopisteissä johtuvat paitsi tieteen sisäisestä kehityksestä kuten yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden lähentymisestä, myös siitä, että tieteellisen toiminnan luonne on muuttunut. Yhtäältä erityisesti akateemisten yhteisöjen ulkopuolella tehtävä tutkimus on lisääntynyt. Toisaalta tieteen institutionaaliset puitteet ovat muuttuneet vähemmän selvärajaisiksi ja tutkimusyhteisöt yhdenmukaisista akateemisista yhteisöistä monimuotoisiksi hybridiyhteisöiksi. Perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen rajan hämärtymistä kuvaa mm. termi "strateginen tutkimus".


2.2. Tutkimuksen tila Suomessa

Kansainväliseen ja pohjoismaiseen tutkimukseen verrattuna heikko institutionalisoituminen on hidastanut tieteentutkimuksen kehitystä Suomessa. Alan tutkimus on ollut pääosin yksittäisten tutkijoiden henkilökohtaisen kiinnostuksen varassa. Varsinkin 1980-luvun lopulta lähtien tieteentutkimus on kuitenkin selvästi lisääntynyt. Alan tutkijoista pääosa on historioitsijoita, sosiologeja ja filosofeja.

Tampereen ja Oulun yliopistoihin perustettiin 1990-luvun alussa tieteentutkimuksen yksiköt. Ne ovat lähinnä alan tutkijoita yhdistäviä ja opetusta koordinoivia sateenvarjo-organisaatioita, joiden resurssit ovat pienet. Tekniikan ja teknologian tutkimusta on tehty mm. VTT:n teknologian tutkimuksen ryhmässä ja ETLA:ssa. Tieteentutkimuksen kenttää yhdistää 1985 perustettu Suomen tieteentutkimuksen seura. Seura julkaisee Science Studies -lehteä, joka viime vuosina on laajentunut pohjoismaisesta kansainväliseksi.


2.3. Tutkimusohjelman tavoitteet

Tutkimusohjelman tavoitteena on luoda edellytyksiä uudelle, teoreettisesti haastavalle ja empiirisesti kiinnostavalle tieteen ja tiedepolitiikan tutkimukselle. Tämä edellyttää sellaista korkeatasoista tutkimusta, jolla on merkitystä myös kansainvälisessä tieteellisessä keskustelussa. Käytännöllisemmin ohjelman tavoitteena on edistää tutkimusta, joka tuottaa uutta tietoa sellaisista ongelmista, jotka ovat suomalaisen tieteen, teknologian ja tiedepolitiikan kannalta keskeisiä.

Tieteen tutkiminen tietona, toimintana, kulttuurina ja instituutiona edellyttää monien tieteenalojen panosta. Eri tieteenalojen käsitteitä, menetelmiä ja näkökulmia kehittämällä ja soveltamalla on mahdollista tuottaa entistä monipuolisempi kuva tieteellisen toiminnan ja tutkimuskulttuurien muutoksista, tutkijoiden ja tieteen organisaatioiden toimintaedellytyksistä sekä tieteen, teknologian ja yhteiskunnan vuorovaikutuksen luonteesta.

Tässä ohjelmassa termillä tieteentutkimus tarkoitetaan paitsi tieteellisen tiedon ja tieteellisten organisaatioiden tutkimista, myös laajassa mielessä tutkimustoimintaa sekä tieteen, teknologian ja yhteiskunnan vuorovaikutusta koskevaa tutkimusta.

Ohjelman tavoitteena on edistää alan tutkimustoiminnan jatkuvuutta, tutkijoiden liikkuvuutta, uusien tutkijoiden rekrytointia ja tutkijakoulutusta. Tämä on tarpeen myös siksi, että suomalaisilla tutkijoilla olisi paremmat mahdollisuudet osallistua kansainväliseen yhteistyöhön. Tutkijoiden kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi on vireillä muutamia hankkeita, jotka ovat tärkeitä myös suomalaisille. Pohjoismaiden tutkijankoulutusakatemia käynnistää verkostoa, joka tukee tutkijankoulutuksessa olevien nuorten tutkijoiden liikkuvuutta Pohjoismaiden välillä. Lisäksi EU:n sosioekonomiseen ohjelmaan sisältyvää tieteen ja tiedepolitiikan arviointitutkimusta varten on tarkoitus perustaa tutkijaverkosto.

Tieteellisten ja koulutuksellisten tavoitteiden ohella ohjelmalla on käytännöllisiä tavoitteita. Pyrkimyksenä on tuottaa tutkimustietoa tiedepoliittisen suunnittelun ja arvioinnin pohjaksi. On tärkeää, että tiedepolitiikassa käytetyt tutkimuksen ohjausmekanismit ja arviointimenetelmät pohjautuvat perusteelliseen tutkimustietoon. Tämän ohella ohjelma pyrkii edistämään laajemmin tutkimustulosten hyödyntämistä päätöksenteossa sekä niitä koskevaa julkista keskustelua.


3. Tutkimusohjelman teema-alueet

Tutkimusohjelma jakautuu kolmeen teema-alueeseen: 1) tiede toimintana ja kulttuurina, 2) tiede ja teknologia yhteiskunnassa ja kulttuurissa, 3) tutkimuksen ohjaus ja arviointi. Alueet on jaoteltu teemoihin ja ohjelman liitteessä on lueteltu erilaisia aihepiirejä.

Luettelo teema-alueista ja aiheista ei pyri rajaamaan tutkittavien ongelmien ja tuettavien hankkeiden piiriä, vaan pikemminkin kannustamaan tutkimusongelmien ja uusien näkökulmien kehittelyssä.


3.1. Tiede toimintana ja kulttuurina

Tieteen dynamiikka
Useiden viimeaikaisten tutkimusten mukaan tieteen organisoinnissa, tutkimuskulttuureissa ja tiedon tuottamisen tavoissa on tapahtunut monia muutoksia. Esimerkiksi perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen tai tieteen ja teknologian raja on usein hämärtynyt. Tämä koskee varsinkin nopeasti kehittyviä aloja, jotka syntyvät useiden eri tieteenalojen ja ongelmakeskeisten tutkimusalueiden leikkauspisteeseen. Samalla tutkimus organisoituu uudenlaisissa verkostoissa, joissa eri tieteenalojen edustajat sekä myös tutkimuksen rahoittajat, soveltajat ja käyttäjät kohtaavat. Akateemisen, valtiollisen ja teollisen sektorin tutkimusyhteistyön lisääntyy ja saa uusia muotoja. Tieteen ja teknologian suhde on muuttunut kompleksiseksi ja vaatii uudenlaisia erotteluja.

Tieteen dynamiikan tutkiminen edellyttää uusia käsitteitä, teorioita ja malleja, joiden avulla on mahdollista täsmentää ja ymmärtää käynnissä olevia muutoksia. Siksi teorioiden ja menetelmien kehittelyn on liityttävä kiinteästi tutkimustoiminnan käytäntöön ja sitä koskevaan konkreettiseen tutkimukseen.


Tutkimusyhteisöt ja tiedon tuottaminen

Uusien tutkimusalojen synty, monitieteisyys, poikkitieteisyys ja verkostoituminen muokkaavat tutkimusympäristöjä ja -yhteisöjä. Myös perinteisemmät akateemiset tutkimusyhteisöt muodostavat monia erilaisia toimintakulttuureja. Millaisia ovat luovat tutkimusympäristöt ja -yhteisöt tai millaisia ovat tutkimuksen itseohjautuvuuden ja luovuuden esteet? Miten uudet tutkimusalat ja tieteenalat syntyvät? Miten tieteelliset traditiot ja koulukunnat syntyvät ja kuolevat? Miten pienen maan erityispiirteet vaikuttavat tutkimuksen organisointiin ja tutkimuskulttuurien kehittymiseen?

Monet viimeaikaiset kehityspiirteet viittaavat siihen, että tutkimustoiminta muuttuu luonteeltaan kollektiivisemmaksi ja kansainvälisemmäksi. Eri tutkimusaloilla kansainvälisyyden merkitys on kuitenkin varsin erilainen. Myös kansainvälistymisen muodot vaihtelevat tutkijoiden spontaaneista yhteyksistä tiedepoliittisesti säänneltyyn yhteistyöhön. Miten tutkimuksen kansainvälistyminen käytännössä tapahtuu ja mitä seurauksia tiedepolitiikalla on tässä prosessissa?

Tieteellinen tutkimus on sosiaalinen prosessi, johon vaikuttavat monet tekijät kuten tieteelliset traditiot, tutkimuksen organisoinnin muodot ja tutkimuskulttuurit. Muutokset eri tekijöissä koskevat viime kädessä tutkimuksen sisältöjä: miten erilaiset aiheet ja ongelmat valikoituvat tutkimuksen kohteiksi, millaisia menetelmiä ja käsitteitä käytetään, millaista tietoa tuotetaan?


Tieteellinen viestintä ja tiedon julkisuus

Tieteen kielen ja retoriikan tutkimus on keskeinen osa tieteellisen viestinnän tutkimusta. Viimeaikaisessa tieteentutkimuksessa se on yhä useammin liitetty osaksi tieteellisen tiedon, toiminnan ja ajattelutapojen tutkimusta. Tieteellisen viestinnän ajankohtaisia kysymyksiä ovat mm. julkaisutoiminnan muutokset, arvioinnin ja kilpailun kasvu sekä uudet viestinnän mediat. Viime vuosina varsinkin elektroniset viestinnän ja julkaisutoiminnan muodot ovat alkaneet muuttaa tieteellistä viestintää ja julkaisukäytäntöjä. Mitä vaikutuksia näillä muutoksilla on tutkimuksen käytäntöihin tai sisältöihin? Myös kysymykset tiedon julkisuudesta ja salaisuudesta sekä tieteellisen viestinnän ja joukkoviestinnän suhteista ovat nousseet uudella tapaa ajankohtaisiksi.

Julkaisutoiminnalla on tärkeä merkitys tieteen arvioinnille. Miten tutkimuksen laatua voidaan mitata bibliometrisin menetelmin? Miten julkaisu- ja viittauskäytännöt ovat sidoksissa eri tieteenalojen sosiaalisiin ja tiedollisiin käytäntöihin?


3.2. Tiede ja teknologia yhteiskunnassa ja kulttuurissa

Tieteen yhteiskunnallinen legitimaatio
Markkinamekanismien ulottaminen tieteeseen sekä hyvinvointivaltion rahoituskriisi lisäävät tieteeseen kohdistuvia tehokkuuden ja tulosvastuun vaatimuksia. Toisaalta teknologiseen kehitykseen liittyvät sosiaaliset ja ekologiset riskit merkitsevät sitä, että tieteen ja teknologian on oltava sosiaalisesti hyväksyttyä tai ekologisesti kestävällä pohjalla.

Tieteen ja teknologian yhteiskunnallista asemaa ja oikeutusta arvioidaan erilaisilla politiikan ja julkisuuden areenoilla. Esimerkiksi joukkoviestimistä on tullut yksi tieteen legitimoinnin areena sekä tiedettä ja teknologiaa koskevan keskustelun foorumi. Joukkoviestimissä luodaan tieteen julkista kuvaa, jolla on merkitystä myös tiedeinstituution kannalta. Esimerkiksi tieteelliset kiistat tekevät näkyväksi erilaisia tiedettä koskevia käsityksiä.

Mikä on tieteen ja teknologian asema suomalaisessa yhteiskunnassa, poliittisessa ja taloudellisessa järjestelmässä sekä kulttuurissa? Miten tieteen ja teknologian yhteiskunnallinen oikeutus rakentuu? Millaisia käsityksiä kansalaisilla on tieteestä ja teknologiasta? Miten erilaiset tieteelliset tai pseudotieteelliset teoriat ja ajattelutavat vaikuttavat kulttuuriin ja politiikkaan?


Tieteen etiikka ja ympäristökysymykset

Sitä mukaa kun tieteen välineellinen hyödyntäminen on lisääntynyt, tieteen ja teknologian vaikutukset ihmisen sosiaaliseen ympäristöön ja luonnonympäristöön ovat lisääntyneet. Nämä vaikutukset eivät ole pelkästään myönteisiä. Tieteen etiikka on yksi keskeisiä kysymyksiä kun arvioidaan tieteen yhteiskunnallista oikeutusta. Kiristyvä kilpailu on lisännyt ongelmia tieteen sisällä, kuten keskustelu tiedevilpistä ja epärehellisyydestä osoittaa. Lisäksi nopeasti kehittyvät tutkimusalat kuten biotieteet ja geenitutkimus nostavat esiin uusia eettisiä kysymyksiä, jotka koskevat ennen muuta tutkimuksen soveltamiseen ja käyttöön liittyviä vaikutuksia.

Tieteellisellä tutkimuksella on tärkeä merkitys ympäristöongelmien määrittelyssä ja ratkaisemisessa. Tiede ei kuitenkaan ole neutraali politiikan väline, vaan tutkimuksen rooli on usein kiistanalainen, sillä yhteiskunnan eri intressipiirit käyttävät sitä myös oman toimintansa legitimointiin.


Teknologisen kulttuurin muutokset

Tiede ja teknologia vaikuttavat monin tavoin yhteiskuntaan ja ihmisten arkielämään. Tiede ja teknologia eivät kuitenkaan ole autonomisia tekijöitä, vaan erilaiset yhteiskunnalliset toimijat, niin tuottajat kuin käyttäjät, muokkaavat niitä omiin tarpeisiinsa. Innovaatiot eivät ole vain tieteellisiä ja teknisiä, vaan sosiaalisia prosesseja.

Teknologian kehittämisessä julkisella rahoituksella sekä tuotteiden ja menetelmien standardoinnilla on tärkeä rooli. Teknologioiden soveltamista ja käyttöönottoa ohjaavat myös ne kulttuuriset merkitykset, joita niihin kulloinkin liitetään. Tähän vaikuttavat mm. julkisuus ja mediat.


3.3. Tutkimuksen ohjaus ja arviointi

Tiedepolitiikka ja teknologiapolitiikka

Tiede- ja teknologiapolitiikka ohjaa tutkimusta monin tavoin, vaikka kaikki tutkimuksen ohjaus ei olekaan tietoisen politiikan tulosta. Tiedepolitiikalla voi olla myös tarkoittamattomia seurauksia. Millaisia ovat ne mekanismit, joilla tutkimusta ohjataan? Mitkä ovat olleet suomalaisen tiede- ja teknologiapolitiikan keskeiset ideat ja mallit ja miten niitä on sovellettu käytäntöön? Millaisia ovat olleet politiikan toivotut tai ei-toivotut vaikutukset? Yhden ajankohtaisen haasteen tarjoaa EU:n sosioekonominen tutkimusohjelma, johon sisältyvät mm. tiede-ja teknologiapolitiikan arviointi sekä tutkimustiedon leviäminen ja käyttö.

Tiede- ja teknologiapolitiikan yhtenä tavoitteena on parantaa tutkimuksen hyödyntämistä yhteiskunnassa. Toistaiseksi on tehty melko vähän tutkimusta siitä, millaisia nämä hyödyntämisen muodot käytännössä ovat, miten eri toimijat käyttävät tutkimusta tai miten hyödyntäminen vaikuttaa itse tutkimukseen.


Tiede, kansallisvaltio ja ylikansalliset organisaatiot

Eräiden arvioiden mukaan tiede on saavuttamassa oman kasvunsa rajat. Nämä rajat eivät ole niinkään tiedollisia ja inhimillisiä kuin taloudellisia. Valtiot ovat joutuneet jäädyttämään budjettinsa tai supistamaan niitä. Tutkimukseen käytettyjä varoja on ryhdytty suuntaamaan uudella tavalla ja tieteen tuloksia on alettu arvioida suhteessa muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Miten tutkimukseen myönnetyt resurssit ovat jakautuneet Suomessa ja millaisia vaikutuksia muutoksilla on ollut? Millaisia menetelmiä ja tilastointikäytäntöjä olisi kehitettävä tutkimusjärjestelmän muutosten arviointia ja kansainvälisiä vertailuja varten?

Perinteisesti valtiot ovat ohjanneet tiedettä ja teknologiaa kansallisista intresseistä käsin, mutta nykyisin tiedepolitiikan näyttämöllä vaikuttavat myös ylikansalliset organisaatiot. Miten OECD ja EU vaikuttavat kansalliseen politiikkaan? Miten eurooppalaiset ja kansainväliset tutkimusjärjestelmät ovat kehittyneet ja mikä on niiden merkitys suomalaisille?


Tieteen arviointi

Tutkimuksen arvioinnista on tullut yhä tärkeämpi tiede- ja teknologiapolitiikan väline. Sitä edustavat mm. Suomen Akatemian teettämät tieteenalojen ja tutkimuslaitosten arvioinnit sekä opetusministeriön teettämät ylipistojen arvioinnit ja indikaattorilaskelmat, joita käytetään toiminnan ohjauksen ja resurssien jaon pohjana.

Tärkeitä tutkimuskohteita ovat arvioinnin menetelmät, joita jatkuvasti kehitetään sekä arvioinnin vaikutukset, joista tiedetään varsin vähän. Miten erilaisia arviointimenetelmiä on sovellettu käytännössä? Millaisia ovat arvioinnin vaikutukset päätöksenteossa tai tutkimuksen arjessa? Miten tutkimuksen laatua voi mitata? Vaikuttavatko arvioinnit tutkimuksen laatuun, tutkimuskulttuureihin ja tutkijoiden käyttäytymiseen, esim. julkaisutoiminnassa? Mikä merkitys tiedepoliittisella arvioinnilla on normaalille tieteellisissä yhteisöissä tapahtuvalle arvioinnille?


4. Ohjelman toteuttaminen

Ohjelma kestää kolme vuotta. Alustavan suunnitelman mukaan määrärahat julistetaan haettaviksi 1. helmikuuta 1996 ja hakuaika päättyy 29. maaliskuuta 1996 ja ohjelmaan hyväksyttävistä hankkeista päätetään syksyllä 1996. Rahoituspäätöksiä valmisteltaessa käytetään myös ulkomaisia asiantuntijoita.

Ohjelman tavoitteena on edistää tutkijoiden ja tutkimusryhmien yhteistyötä sekä tutkijakoulutusta. Siksi on tärkeää, että tutkimusryhmiin kuuluu sekä varttuneita tutkijoita, äskettäin väitelleitä että väitöskirjaa valmistelevia tutkijoita. Lisäksi on suotavaa, että hankkeessa on mukana eri alojen tutkijoita sekä ulkomaisia vierailevia tutkijoita. Hakemuksiin tulee liittää suunnitelma jatko-opiskelijoiden opinnoista ja ohjauksesta. Ohjelma rahoittaa myös tutkijoiden ja jatko-opiskelijoiden työskentelyä tai opiskelua ulkomailla tutkimusprojektin osana.

Kun rahoitettavista hankkeista on päätetty, ohjelmalle valitaan koordinaattori. Hänen tehtävänään on suunnitella tutkimusryhmien välistä yhteistyötä, ulkomaisten tutkijoiden vierailuja sekä ohjelmaan sisältyvää tutkijakoulutusta. Tutkijoiden liikkuvuuden ja yhteistyön edistämiseen varataan ohjelmaan erillinen määräraha.

Liite: Teema-alueiden aihepiirejä

1. Tiede toimintana ja kulttuurina

- tieteen dynamiikan teoriat ja mallit
- uusien tutkimusalojen synty ja dynamiikka
- erilaiset tutkimuskulttuurit
- luovat tutkimusympäristöt -ja yhteisöt
- tutkijan identiteetti ja sosiaalistuminen
- poikkitieteellisyys ja tutkimuksen verkostot
- teknologian teoriat
- kansainvälisyys tutkimuksessa
- tutkimus sosiaalisena prosessina
- tiede ja sukupuolijärjestelmä
- pienen maan erityispiirteet tutkimuksen organisoinnissa
- akateemisen, valtiollisen ja teollisen tutkimuksen yhteydet
- tiedon tuottamisen uudet muodot ja yliopistojen rakennemuutos
- tieteen julkisuus ja salaisuus
- tieteen retoriikka
- tieteelliset viestintäkulttuurit
- julkaisutoiminnan muutokset
- julkaisutoiminta ja tieteen arviointi
- elektroninen viestintä ja julkaisutoiminta


2. Tiede ja teknologia yhteiskunnassa ja kulttuurissa

- tieteen legitimaatio taloudessa, politiikassa ja kulttuurissa
- tieteen julkinen kuva
- tieteelliset kiistat julkisuudessa
- tiede ja kansalaisyhteiskunta
- kansalaisten käsitykset tieteestä ja teknologista
- tieteen eettiset normit ja niiden soveltaminen
- sosiaalinen vastuu tutkimuksen käytössä ja soveltamisessa
- tieteen rooli ympäristöongelmien määrittelyssä
- innovaatiot ja teknologiat sosiaalisina prosesseina
- teknologinen kulttuuri ja sen muutokset
- standardoinnin merkitys teknologian leviämisessä
- tiede, teknologia ja arkielämä
- tieteen ja teknologian merkitykset kulttuurissa ja medioissa


3.3. Tutkimuksen ohjaus ja arviointi

- tutkimuksen ohjauksen muodot ja menetelmät
- suomalaisen tiedepolitiikan kehityslinjat
- tiede- ja teknologiapolitiikan ideat ja ideologiat
- tiede- ja teknologiapolitiikan toimijat
- kansallinen ja ylikansallinen tiede- ja teknologiapolitiikka
- tiede- ja teknologiapolitiikan arviointi: kriteerit, metodit ja vaikutukset
- Suomi ja eurooppalaisten tutkimusjärjestelmien kehitys
- kansainvälinen tutkimusyhteistyö
- tutkimuksen käyttö ja hyödyntäminen
- suomalaisen tutkimusjärjestelmän muutokset
- tutkimuksen arvioinnin lähtökohdat ja periaatteet
- tutkimuksen arvioinnin menetelmät ja niiden soveltaminen
- tutkimuksen arvioinnin vaikutukset