Rahoitettavat hankkeet (Tieteen ja tiedepolitiikan tutkimus)
Tieteen ja tiedepolitiikan tutkimuksen ohjelmassa
1997-1999 rahoitettavat hankkeet:
Vastuullinen johtaja: dosentti Pasi Falk
Moderniteettisyndrooma - näkökulma sivilisaatiosairauksien historiaan
676 800 mk
Vastuullinen johtaja: professori Yrjö Haila, YTT Esa Väliverronen
Tiede ja biodiversiteetin suojelu
1 301 000 mk
Vastuullinen johtaja: erikoistutkija, YTT Erkki Kaukonen
Yliopistotieteen transitio
1 212 400 mk
Vastuullinen johtaja: professori Juha Manninen
Tiedepolitiikka - yliopisto - alueellinen kehitys
869 400 mk
Vastuullinen johtaja: dosentti Karl-Erik Michelsen, FT Ilkka Herlin
Tiede metsässä ja metsä tieteessä
1 946 800 mk
Vastuullinen johtaja: apulaisprofessori Reijo Miettinen
Tekniset innovaatiot ja tutkimustyön organisointi
1 459 600 mk
Vastuullinen johtaja: tutkija, FT Heikki Mikkeli
Humanismi ja tiede 1500-luvulla
771 500 mk
Vastuullinen johtaja: professori Uskali Mäki
Taloustiede tieteentutkimuksen kohteena ja välineenä
1 114 600 mk
Vastuullinen johtaja: professori Mihkel Tombak
Tiede- ja teknologiapolitiikka: Ulkoisvaikutukset ja T&K-rahoituksen kohdentuminen
1 095 700 mk
Vastuullinen johtaja: lehtori, Ph.D Maaret Wager
Sukupuoli tiedeyhteisössä
1 260 200 mk
Moderniteettisyndrooma - näkökulma sivilisaatiosairauksien historiaan
Vastuullinen johtaja: dosentti Pasi Falk
Tutkimuksen kohteena on tietty ”sivilisaatiosairauksien” traditio, jonka rungon muodostaa sarja psykosomaattisiksi luonnehdittavia oireyhtymiä - yksinkertaistaen: 1600-luvun alussa (uudelleen)määritellystä ”melankoliasta” ja sen johdannaisista (hypokondria, hysteria jne.) 1800-luvun lopun ”neurastenian” kautta tämän päivän ”krooniseen väsymyssyndroomaan”. Yhteistä näille oireyhtymille on se, että niitä koskevat diagnostiset kuvaukset sisältävät epämääräisen elementin, jota parhaiten voisi luonnehtia ”pahaksi oloksi” tai ”ei-hyvin voimiseksi”. Tämä epämääräinen elementti, joka spesifioituu joukoksi nimettyjä pahan olon tiloja (masennus, ahdistus, pelko, hermostuneisuus jne.) on eräänlainen jäännös, joka sairauden syiden ja parannuskeinojen pohdinnassa ei palaudu joko somaattiseen tai psyykkiseen vaan näiden kahden eri tavoin painotettuihin yhdistelmiin. Edelleen, tämä palautumaton jäännös on ambivalentti myös itse sairauden ja terveyden - tai pikemminkin: patologisen ja normaalin - välisessä rajanvedossa. Epämääräinen ”pahan olon” oireisto liudentaa ”sairauden” rajat ja avaa näin myös mahdollisuuden syndrooman eskaloitumiselle ”normaalin” alueelle - niin professionaalisen (medikaalisen) diagnostiikan ylenmääräisenä intona kirjata tapauksia uuteen sairauskategoriaan (diagnostic drift) kuin maallikkojen eli potentiaalisten tapausten pyrkimyksenä löytää epämääräiselle ”pahalle ololle” nimetty syy. Näistä erityisesti jälkimmäiseen liittyy myös tarina siitä, miten 1600-luvun melankolia-johdannainen, hypokondria, muuttui myöhemmin ja medikaalista laajemmassa käytössä ”luulosairaudeksi”: aluksi oli syndrooma, josta lähes kuka tahansa ja ainakin riittävässä määrin saattoi tunnistaa itsensä - ja oman ”sairautensa” - ja vasta myöhemmin astui näyttämölle hahmo, joka sairaalloisesti etsi ja myös löysi itsestään oireita, jotka oli kirjattu nimetyn sairauden kuvauksiin.
Tutkimuksen ensimmäinen kysymyksenasettelu liittyy juuri näiden sivilisaatiosairauksien eskaloituvaan luonteeseen. Teesini on, että tuo syndrooman palautumaton jäännös ilmentää kehkeytyvän modernin yksilöllisen minuuden ristiriitaista dynamiikkaa ja tässä mielessä kyseinen sivilisaatiosairauksien traditio voidaan tulkita ikäänkuin modernin minuuden ”sairaskertomukseksi” (teoreettisista lähtökohdista ks. teokseni ”The Consuming Body”, Sage 1994).
Toisaalta näiden oireyhtymien - joita tässä otsikon mukaisesti tarkastellaan moderniteettisyndrooman” eri variaatioina - palautumattomuus avaa sairauden syiden pohdiskelulle myös kolmannen ulottuvuuden, eli yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät. Ja juuri tämän kolmannen ulottuvuuden mukaantulo määrittelee tämän oireyhtymien sarjan ”sivilisaatiosairauksiin” kuuluvaksi. Toisin sanoen nämä syndroomat laajentuvat itse asiassa sosio-psyko-somaattisiksi komplekseiksi, jossa sairauden ”syitä” paikannetaan erilaisin painotuksin samanaikaisesti kaikille kolmelle tasolle. Tämä merkitsee myös sitä, että kyseisiä syndroomia käsitellään ja analysoidaan samanaikaisesti erilaisissa diskurssityypeissä, jotka eivät edes välttämättä ole toistensa kanssa vuorovaikutuksessa. Ajankohtaiseksi esimerkiksi tästä soveltuu syömishäiriöitä (erityisesti anorexia nervosaa) käsittelevät diskurssit - tulkinnat, terapiat ja niihin liittyvä kirjoittelu - johon kuuluvat paitsi varsinaisesti medikaalinen diskurssi sekä psykodynaaminen diskurssi myös kulttuuritutkimuksen pohdinnat, jossa sairauden syitä paikannetaan yhteiskunnalliseen dynamiikkaan. Ja vihdoin, samaan diskurssien kirjoon sisältyy myös laajassa mediajulkisuudessa tapahtuva aiheen käsittely, joka on toki paljon muuta kuin erilaisista ”professionaalisista” diskursseista tiedottamista.
On toki selvää, että tämän kaltainen eri diskurssitasojen ja julkisuuksien dynamiikka on tänä päivänä jotakin muuta kuin vaikkapa 1600-luvun Englannissa, jolloin Robert Burtonin ”The Anatomy of Melancholy” julkaistiin (1621). Mutta toisaalta on niin, että juuri tässä luonnehditussa sivilisaatiosairauksien traditiossa samat ainekset ovat joka tapauksessa olleet läsnä, vaikkakin toisissa muodoissa: humoraalilääketieteellinen diskurssi nivoutui näissä teemoissa läheisesti yhteiskunnallis-moraalisiin ja myös uskonnollisiin pohdintoihin ja vaikkei nykyisen kaltaista (massa) julkisuutta ollutkaan oli näillä pohdinnoilla oma ”parempien piirien” yleisönsä - joiden keskuudessa tätä sairauden ja hyveen outo yhdistelmää saattoi ylipäänsä ilmetä. Juuri tästä näkökulmasta avaa kyseinen sivilisaatiosairauksien historia mahdollisuuden tarkastella sitä, minkälaisten vaiheiden kautta - medikaalisten diskurssien eriytymisestä massajulkisuuden muotoutumiseen - nykyinen monidiskurssinen asetelma syntyy sekä sitä, miten tämä asetelma vaikuttaa tieteellisen, professionaalisen ja tiedotuksellisen tiedon tuotannon ehtoihin. Tämä on tutkimuksen toinen kysymyksenasettelu.
Yhteystiedot:
Dosentti Pasi Falk
Helsingin yliopisto
Sosiologian laitos
PL 18 (Unioninkatu 35)
00014 Helsingin yliopisto
p. (09) 1912 3965
f. (09) 1912 3967
pasi.falk@helsinki.fi
Tiede ja biodiversiteetin suojelu
Vastuulliset johtajat: professori Yrjö Haila ja
yht. tri Esa Väliverronen
Biodiversiteetin suojelu on noussut yhdeksi 1990-luvun ’suurista’ ympäristökysymyksistä sekä julkisessa keskustelussa että ympäristöpoliittisessa päätöksenteossa. Yleisellä tasolla luonnon monimuotoisuuden vaalimista pidetään tärkeänä tavoitteena, mutta biodiversiteetin määrittely käytännön tutkimustyössä tai poliittisessa päätöksenteossa sisältää monia ristiriitaisia ulottuvuuksia ja jännitteitä, joita tutkimusprojekti kartoittaa. Ensisijaisena kohteena on biodiversiteetin määrittely metsäntutkimuksessa ja metsäpolitiikassa.
Projekti jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa selvittää biodiversiteettitutkimuksen teoreettisia ja käsitteellisiä lähtökohtia. Kohteena on erityisesti uuden tutkimusalan, luonnonsuojelubiologian (conservation biology) synty ja kehitys. Projektin toinen osa on tutkimus biodiversiteetin noususta julkisuuden ja ympäristöpolitiikan agendalle. Varsinaisena tutkimuskohteena on Suomi, mutta lähtökohtana on myös kansainvälinen vertailu. Projektin kolmas osa on metsäpolitiikkaan liittyvä tapaustutkimus biodiversiteetin määrittelystä metsäpolitiikassa ja metsäkiistoissa.
Yhteystiedot:
Professori Yrjö Haila
Tampereen yliopisto, aluetieteen laitos
PL 607, 33101 Tampere
p. (03) 2156 471
f. (03) 2157 311
atyrha@uta.fi
YTT Esa Väliverronen
Helsingin yliopisto, viestinnän laitos
PL 54, 00014 Helsingin yliopisto
p. (09)1918 847
f. (09)1918 849
esa.valiverronen@helsinki.fi
Suorituspaikat:
Tampereen yliopisto, aluetieteen laitos
Helsingin yliopisto, viestinnän laitos
Yhteistyötahot:
Helsingin yliopisto, ekologian ja systematiikan laitos
Satakunnan ympäristötutkimuskeskus, Pori
Centre for the Study of Environmental Change, University of Lancaster, UK
Yliopistotiede murroksessa
Vastuullinen johtaja: erikoistutkija, YTT Erkki Kaukonen
Yliopistoissa tehtävä tutkimus elää tänä päivänä monitahoista murroksen ja transition aikaa. Yliopistotieteen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat ennen muuta uusien tutkimustehtävien omaksuminen, tutkimusrahoituksen muutokset ja lisääntyvä kilpailu ulkoisesta rahoituksesta, tutkimuksen tuloksellisuuteen kohdistuvat uudet vaatimukset, sekä tarve kehittää yliopistojen sisäistä tutkimusorganisaatiota.
Tutkimushankkeen yleisenä tavoitteena on parantaa ymmärrystämme yliopistotieteen sisäisestä dynamiikasta tilanteessa, jossa tutkimus yhä läheisemmin kytkeytyy yhteiskunnallisiin tarpeisiin ja tieteen kansainväliseen kehitykseen. Samalla pyritään tuottamaan tietoa, joka voidaan hyödyntää kansallisessa tiedepolitiikassa ja yliopistojen tutkimustoiminnan kehittämisessä.
Tutkimuksen painopiste on kansallisen ja yliopistokohtaisen kehityksen tarkastelussa, mutta taustaksi kartoitetaan myös yliopistotieteen kansainvälisiä muutostrendejä. Hankkeen tematiikka kattaa useita tutkimustoiminnan tasoja ja ulottuvuuksia, ulottuen tutkimuskulttuurien ja -organisaatioiden mikroanalyysistä yliopistojen institutionaalisen kehityksen ja tutkimuspoliittisten strategioiden tarkasteluun. Tutkimustoiminnan murrosta lähestytään sekä sisäisen dynamiikan että ulkoisten kytkentöjen näkökulmasta. Tieteen- ja tutkimusalojen keskinäiset erot - eli tieteen diversiteetti - on lisäksi keskeinen lähtökohta, joka tutkimuksessa otetaan huomioon.
Yliopistotieteen murrosta lähestytään kuudesta eri näkökulmasta, jotka ovat: 1) tutkimuskulttuurien muutos, 2) yliopistojen tutkimusorganisaation uudistuminen, 3) yliopistojen rooli osana alueellista innovaatiojärjestelmää, 4) tutkimuksen kansainvälistyminen ja sen vaikutukset, 5) tutkimuksen arviointijärjestelmien kehitys, sekä 6) yliopistot (tiede)poliittisina toimijoina. Projektin lähtökohtana on ajatus, että mainitut alateemat eivät ole toisistaan irrallisia, vaan muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden.
Yhteystiedot:
Erikoistutkija, YTT Erkki Kaukonen
Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos, tieteentutkimusyksikkö
PL 607
33101 Tampere
p. (03)2156 997
f. (03)2156 502
yterka@uta.fi
Tutkimusryhmä:
Tutkimusryhmän muodostavat kolme senioritutkijaa professori Pertti Ahonen (hallintotiede), Tampereen yliopisto, professori Gerd Schienstock (työelämän tutkimus), Tampereen yliopisto sekä YTL Oili-Helena Ylijoki (sosiaalipsykologia), Tampereen yliopisto. Ryhmää täydennetään myöhemmin kahdella nuoremmalla tutkijalla ja tutkimussihteerillä.
Kansainväinen yhteistyö:
Tutkimushankkeen olennainen osa on kansainvälisen yhteistyön kehittäminen, joka perustuu tutkimusryhmän laajaan kontaktiverkostoon (mm. osallistuminen kolmeen EU:n rahoittamaan tutkimusprojektiin). Projektin päätteeksi järjestetään kansainvälinen seminaari tutkimustulosten arvioimiseksi ja levittämiseksi.
Tiedepolitiikka - yliopisto - alueellinen kehitys
Vastuullinen johtaja: professori Juha Manninen
Tutkimushankkeen tavoitteena on selvittää valtakunnallisen tiede- ja korkeakoulupolitiikan vaikutusta Oulun yliopiston rakenteelliseen kehitykseen sekä Oulun yliopiston vaikutusta Pohjois-Suomen taloudelliseen, teknologiseen ja kulttuuriseen kehitykseen.
Päämääränä on tuottaa tietoa, joka on hyödynnettävissä laajasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Hanke antaa tietoa tiedepolitiikan kauaskantoisista seurauksista, yliopiston vaikuttavuuden sosiaalisista ja teknologisista edellytyksistä, yliopiston ja yritysten välisestä yhteistyöstä sekä yritysten hyödyntämän tiedon tyypeistä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää yhteiskunnallisessa suunnittelussa ja kehittämisstrategioiden luomisessa.
Tutkimushanke toteutetaan osana Oulun yliopiston tieteentutkimuksen yksikön toimintaa. Projekti jakaantuu kahteen pääosioon, jotka lähestyvät tutkimusaihetta lähinnä historiallisen ja yhteiskuntatieteellisen tieteentutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi yliopiston kulttuurista vaikuttavuutta selvitetään mahdollisuuksien mukaan myös maantieteen keinoin: hankkeen tavoitteena on kaksi väitöskirjaa.
Tällä hetkellä tutkitaan kansainvälisestikin runsaasti yliopistojen alueellista vaikuttavuutta. Tiedepolitiikka - yliopisto - alueellinen kehitys -projektissa käytetään vertailukohteina maan muita yliopistoja mutta erityisesti myös pohjoismaisia sisaryliopistoja, Uumajaa ja Tromssaa, joiden kehityksessä on runsaasti yhteneviä piirteitä Oulun yliopiston kehitykseen nähden.
Yhteystiedot:
Professori Juha Manninen
Oulun yliopiston historian laitos
PL 111
9057I Oulu
p. (08) 5533 303
f. (08) 5533 315
FL Matti Salo
Tapiontie 9 C 32
90570 Oulu
p. (08)5561 270
Matti.Salo@oulu.fi
FK Janne Lehenkari
Kilpolantie 16 D 45
00940 Helsinki
p. (09) 3402 943
Suorituspaikat:
Oulun yliopiston historian laitos ja tieteentutkimuksen yksikkö (mahdollisesti myös maantieteen laitos). Osa aineiston hankinnasta ja tutkimustyöstä toteutetaan Helsingissä
Kotimaiset yhteistyötahot:
Dosentti Terttu Luukkonen, VTT Group for Technology Studies
FT Karl-Erik Mickelsen, Tieteen ja tiedepolitiikan tutkimusohjelman koordinaattori FT Päiviö Tommila, Suomen historian professori, Helsingin yliopisto
Ulkomaiset yhteistyötahot:
Sverker Sörlin, aatehistorian professori, Uumajan yliopisto
FT Ulf Wiberg, CERUM (Centre of regional research in the University of Umeå)
FT Narve Fulsås, försteamanuensis, historian laitos, Tromssan yliopisto
FT Peter Arbo, NORUT (Social science institute Ltd), Tromssa
FT Martin Kusch, lecturer at the Science Studies Unit in Edinburgh
Tiede metsässä ja metsä tieteessä
Vastuulliset johtajat:
dosentti Karl-Erik Michelsen
ja fil.tri Ilkka Herlin
Hankkeessa tutkitaan tieteen ja tiedon syntyä ja muodostumista vuorovaikutusverkostossa, jossa voimakkaana vaikuttajina ovat metsä ja siihen liittyvä kulttuuri ja yhteiskunta. Perinteisesti on uskottu, että tiede ja teknologia muuttavat ja muokkaavat ympäristöä. Tutkimushankkeessa tämä uskomus asetetaan kyseenalaiseksi väitteellä, että Suomessa metsäluonto ja sen monimutkaiset kulttuuriset sidokset ovat muokanneet tieteellistä ja teknologista tietoa ja ohjanneet tutkimusmenetelmien kehitystä. Väite perustuu oletukselle, jonka mukaan tiede on sosiaalinen ilmiö ja tieteen tekijät ovat osa yhteiskuntaa ja sen kulttuuria.
Vaikka tutkimushanke nojautuu teoreettisiin lähtökohtiin, se on luonteeltaan vahvan empiirinen. Taustaltaan Ilkka Herlin ja Karl-Erik Michelsen ovat historiantutkijoita ja he käyttävät historiallista lähdeaineistoa analyysin välineenä. He pyrkivät osoittamaan konkreettisesti, miten tiede, teknologia ja ympäristö ovat vuorovaikutussuhteessa toisiinsa. Tällä tiedolla uskotaan olevan käyttöä yleisen teorianmuodostuksen kehittäjille sekä periferisten kulttuurien tutkijoille, joiden tutkimuskohteet myös ovat vahvasti sidoksissa luontoon.
Tutkimuksessa rajataan laaja ja monitasoinen ongelman neljään tapaustutkimukseen. Tohtori Herlin tutkii, miten eri tieteenalat ovat käsitelleet suomalaista kaskiviljelyä ja sen vaikutuksia, minkälaisiin tarkoituksiin kaskitutkimuksista saatuja tietoja on käytetty sekä sitä miten nämä ovat muokanneet tiedekenttää. Lisäksi Herlin tutkii ns. kansallisten tieteiden syntyä Suomessa. Tutkimuksessa kysytään, miten elinkeinosta tuli tiedettä, kun Suomi muuttui maatalousvaltaisesta alueesta ”moderniksi” teollisuus-Suomeksi, minkälainen verkosto syntyi ns. kansallisista tieteistä ja mitä se on vaikuttanut tämän päivän Suomeen.
Karl-Erik Michelsen tutkii tieteen ja metsän vuorovaikutusta luonnontieteen näkökulmasta. Ensimmäinen tapaustutkimus kohdistuu hallailmiöön, joka aiheutti suurta inhimillistä ja taloudellista tuhoa 1800-luvun Suomessa. Tutkimuksessa osoitetaan, kuinka hallan ”kesyttäminen” onnistui, mutta samalla tutkijoiden tajuntaan painui irrationaalinen uhka, jonka metsien tuhoutuminen aiheutti. Näin hallasta tuli kulttuuri-ilmiö, joka kesyttämisensä jälkeenkin jatkuvasti on tieteellisen ja teknisen tutkimuksen kohde.
Toinen tapaustutkimus koskee valtakunnan metsien inventointeja. Ne perustuvat A.K. Cajanderin kehittämälle metsätyyppiteorialle ja Yrjö Ilvessalon luomalle tilastotieteelliselle menetelmälle. Inventoinnin tarkkuus oli suuri ongelma, joka kuitenkin saatiin vähitellen poistumaan. Tutkimuksessa kysytään, vaikuttiko tutkimusmenetelmän tarkentumiseen metsien monimuotoisuuden väheneminen. Oletuksena on, että monokulttuurista metsää on huomattavasti helpompi arvioida kuin monimuotoista metsää.
Yhteystiedot:
Dosentti Karl-Erik Michelsen
Tieteellisten seurain valtuuskunta
Mariankatu 5 A
00170 HELSINKI
p. (09)2286 9241
f. (09)2286 9291
Karl-Erik.Michelsen@helsinki.fi
Tekniset innovaatiot ja tutkimustyön organisoinnin haasteet
Vastuullinen johtaja: apulaisprofessori Reijo Miettinen
Tutkijat ja tutkimusryhmät osallistuvat yhä lisääntyvässä määrin uusien tuotteiden kehittelyyn ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Tämä tapahtuu yliopistojen, tutkimuslaitosten, yritysten, rahoittajien ja muiden toimijoiden muodostamien yhteistyöverkkojen kautta. Tämä yhteistyö vaikuttaa tutkimuksen ongelmanasetteluihin ja sisältöön. Eri tieteenalojen ja toimijoiden rajat ylittävä yhteistyö on myös tärkeä uusien ideoiden ja tuotteiden synnyn sekä oppimisen foorumi. Se edellyttää tutkimusryhmiltä perinteisestä akateemisesta yhteisöstä poikkeavia tutkimustyön organisointi- ja toimintatapoja.
Tutkimusprojekti kohdistuu kahteen toisiinsa liittyvään ilmiöön. Ensinnäkin se tutkii innovaatioprosessia sekä erityisesti tutkijoiden, tuottajien ja käyttäjien välistä yhteistyötä. Tavoitteena on myös kehittää välineitä ja toimintatapoja kehittäjien ja käyttäjien yhteistyön organisoimiseksi tuotekehityksessä.
Toisena kohteena on tieteen tutkimuksessa vähän huomiota saanut tutkimusryhmien työn organisointi. Analysoinnin kohteena on mm. tutkimusryhmien kehitys, yhteisen tutkimusohjelman muotoutuminen, vuorovaikutuksen muodot ja työnjako ryhmässä, nuorempien tutkijoiden ohjaus, tutkijaksi pätevöityminen sekä yhteistyö innovaatioverkoissa. Tavoitteena on ymmärtää paremmin tutkimusryhmien toimintaa ja tutkimustyön organisoinnin uusia, kehittymässä olevia muotoja.
Tutkimuksen viitekehyksenä on kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria, joka tarkastelee sekä tuotekehitystä että tutkimustoimintaa työyhteisössä tapahtuvana konkreettisena työnä. Aineistoa kerätään havainnoimalla, haastattelemalla sekä äänittämällä ja videoimalla työn kulkua ja kokouksia.
Tutkimuksen kohteeksi valitaan joukko tutkimuslähtöisiä innovaatioita sekä tutkimusryhmiä. Näitä ovat mm. Neuromag, suomalaisesta kylmäfysiikan tutkimuksesta syntynyt laite aivojen ja sydämen tutkimiseksi sekä Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen sekä Uuden Meksikon yliopiston aerosolitekniikan ryhmät.
Yhteystiedot:
Apulaisprofessori Reijo Miettinen
Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitos
Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen ryhmä
PL 47
00014 Helsingin yliopisto
p. (09) 7084 736
Reijo.Miettinen@helsinki.fi
Tutkijoina ovat mm. Mervi Hasu ja Eveliina Saari, Kehittävän työntutkimuksen ja aikuiskoulutuksen tohtorikoulutusohjelma
Suorituspaikka:
Helsingin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta
Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikkö
Kansainvälinen yhteistyö:
Professori Vera John-Steiner,
University of New Mexico, Albuquerque
Humanismi ja tiede 1500-luvulla
Vastuullinen johtaja: dosentti Heikki Mikkeli
Tutkimuksen aiheena on tieteenkäsityksen muutos 1500-luvun Euroopassa, erityisesti vuosisadan alkupuolen Italiassa. Hanke koostuu kahdesta tutkimusteemasta, joista ensimmäinen käsittelee oppineen muuttuvaa roolia (FM Pauliina Pekkarinen) ja toinen tieteellisten instituutioiden luonnetta (FL Timo Joutsivuo). Näiden lisäksi dosentti Heikki Mikkelin tutkimus tieteen luokituksista ja varhaisista ensyklopedioista liittyy olennaisesti tutkimuskokonaisuuteen.
Hankkeella on merkitystä pohdittaessa oppineen roolia muuttuvassa tieteen kentässä, teknisen kehityksen aiheuttamaa muutosta tiedon jäsentämisessä sekä mietittäessä yliopistojen ja muiden tiedeinstituutioiden muuttuvaa yhteiskunnallista roolia. Kaikki nämä tekijät olivat muutospaineiden alaisia humanistien skolastiseen yliopistolaitokseen 1400-1500-lukujen vaihteessa kohdistaman kritiikin vuoksi. Samanaikaisesti eurooppalainen maailmankuva avartui (mm. uusien mantereiden löytäminen, uusi kosmologia ja anatomiset havainnot ihmisruumiista), mikä puolestaan johti vähitellen aristoteelisen tieteenkäsityksen murtumiseen.
Hankkeessa tutkitaan, miten 1500-luvun alkupuolella tiede rajattiin suhteessa ei-tieteellisinä pidettyihin toimintoihin, miten tiedemiehen tai skolaarin toimenkuva muuttui ja miten tiedemaailma organisoitui aikana, jolloin vallinneet institutionaaliset rakenteet osoittautuivat riittämättömiksi. 1500-luvun alun tieteenkäsitykseen sisältyi tekijöitä ja oppialoja, jotka tämän päivän näkökulmasta luokitellaan ei-tieteellisiksi (esim. magian ja astrologian rooli). Tiedettä myöskin harjoitettiin instituutioissa, joita ei nykyisin enää pidetä tutkimuslaitoksina (esim. kirjalliset akatemiat ja hovit). Eri aikoina tieteeksi kutsutun toiminnan muotojen ja perusteluiden analysointi auttaa hahmottamaan myös nykyisen tieteen luonteessa tapahtuvia muutoksia.
Yhteystiedot:
Dosentti Heikki Mikkeli
Helsingin yliopisto
Renvall-instituutti
PL 59
00014 Helsingin yliopisto
p. (09)1912 3378
f. (09)1912 3107
Tutkijat:
FL Timo Joutsivuo ja FM Pauliina Pekkarinen
Suorituspaikka:
Helsingin yliopisto, Renvall-instituutti
Kansainvälinen yhteistyö:
mm. apulaisprofessori Paula Findlenin (Kalifornia), professori Nicholas Jardinen (Cambridge), professori Donald R. Kelleyn, professori Eckhard Kesslerin (München), professori Charles Lohrin (Freiburg) sekä professori Nancy Siraisin (New York) kanssa.
Talous, tiede ja taloustiede
Taloustiede tieteentutkimuksen kohteena ja välineenä
Vastuullinen johtaja: professori Uskali Mäki
Taloustieteen yhteiskunnallinen rooli näyttää olevan jatkuvasti voimistumassa. Sen vaikutus ei rajoitu pelkästään talouspolitiikkaan ja talouspoliittiseen keskusteluun vaan se muokkaa yliopistollisen opetuksen ja mediajulkisuuden kautta myös yhteiskunnan yleistä mielipideilmastoa.
Taloustieteen merkitystä korostaa nykyisin vielä se, että sen menetelmiä sovelletaan enenevässä määrin taloustieteen perinteisten rajojen ulkopuolella - esimerkiksi sosiologiassa ja politiikan tutkimuksessa. Viimeisimpiin valtauksiin kuuluu tieteentutkimuksen, mukaan lukien tieteenfilosofia ja tieteensosiologia, taloustieteellistäminen: tieteellisen toiminnan tarkastelu taloudellisena toimintana.
Tältä pohjalta tiedemiesten ja -naisten käyttäytymistä voidaan kuvata esimerkiksi oman edun maksimointina kilpailussa ideoiden markkinoilla, joita luonnehtii kollegojen ja ulkopuolisten yleisöjen retorinen suostuttelu kaupallisen mainonnan tapaan. Tai sitä voidaan kuvata päätöksentekona epävarmuuden vallitessa kustannusten ja hyötyjen tasapainottamiseksi intellektuaalisia omistusoikeuksia säätelevien instituutioiden asettamissa rajoissa. Tutkijoiden käyttäytymistä voidaan myös verrata vaikkapa teollisiin organisaatioihin tai verkostoihin, jotka joko ovat tai eivät ole suosiollisia tieteellisen tuotannon tehokkuudelle ja tieteellisille innovaatioille.
Nämä näkökulmat jakavat tieteentutkijat koulukuntiin. Siinä missä joku näkee tieteen pelkkänä pelikenttänä, jossa tieteilijä voi sopivin markkinointikeinoin maksimoida markkinaosuuttaan ja muuttaa älyn lahjansa maineeksi ja rahaksi, toinen katsoo, että tieteen markkinoita kuitenkin siunaa jonkinlainen totuuden näkymätön käsi, joka huolehtii tieteen perinteisten hyveiden toteutumisesta.
Tutkimushanke yhdistää kaksi toisiinsa liittyvää näkökulmaa. Ensinnäkin, taloustieteen viisas käyttö tieteentutkimuksen välineenä edellyttää, että sitä tarkastellaan myös tieteentutkimuksen kohteena: mitä tiedämme ja mitä meidän tulisi tietää taloustieteen luonteesta tieteenä? mitkä ovat sen soveltamisen ehdot, sen kyvyt ja rajat? mitä taloustiedettä tutkivalla tieteenfilosofialla ja metodologialla on opetettavana tiedettä taloustieteen välinein tutkiville filosofeille, sosiologeille ja taloustieteilijöille?
Toiseksi, tutkijat panevat taloustieteen katsomaan itseään peilistä: miltä taloustiede itse näyttää tieteellisenä toimintana, kun sitä tarkastellaan sen omin käsittein ja välinein? tulisiko taloustieteilijän tieteelliseen käyttäytymisen olla selitettävissä samoin keinoin, joita tuo taloustieteilijä käyttää selittäessään esimerkiksi yritysten ja kuluttajien toimintaa markkinoilla? onko näin syntyvästä kehästä ulospääsyä?
Näiden näkökulmien yhdistämisellä pyritään määrittelemään ehdot, joiden asettamissa rajoissa taloustieteen käyttö tieteentutkimuksessa voisi olla perusteltua ja tuloksellista. Hanke puhuttelee paitsi tieteentutkijoita, myös taloustieteilijöitä, tiedepolitiikan tekijöitä ja tieteestä tiedottajia.
Yhteystiedot:
Professori Uskali Mäki
Department of Philosophy, Erasmus University of Rotterdam,
P.O. Box 1738,
3000 DR, Rotterdam
The Netherlands.
p. +31-10-408 1166,
f. +31-10-2120 448,
umaki@fwb.eur.nl
Hankkeen tutkijat:
Timo Tammi,
Joensuun yliopisto
Taloustieteen laitos
PL 111
80101 Joensuu
p. (013) 2514 228
f. (013) 2513 290
sähköposti: Timo.Tammi@joensuu.fi
Suorituspaikat:
Department of Philosophy, Erasmus University of Rotterdam
Taloustieteen laitos, Joensuun yliopisto
Yhteistyötahot:
Projektilla on vuorovaikutukseen perustuvia kontakteja alan kansainvälisesti arvostettuihin tutkijoihin (sekä taloustieteen metodologeja että taloustiedettä tieteentutkimukseen soveltaneita tieteenfilosofeja ja -sosiologeja) sekä erityisesti hollantilaisiin taloustieteilijöihin, tieteentutkijoihin ja taloustieteen metodologeihin.
Tiede- ja teknologiapolitiikka: Ulkoisvaikutukset ja T&K-rahoituksen kohdentuminen
Science and Technology Policies: Externalities and R&D Resource Allocation
Vastuullinen johtaja: professori Mihkel Tombak
To study, both through the development of theory and through empirical analysis, the interaction of science and technology policies with competition and industrial policies. To find combinations of technology, competition, and industrial policies that will enhance rapid diffusion of new technologies and thereby competitiveness, economic growth and employment. To explore the implications of the organization of both national and community level institutions which carry out science and technology policy and R&D. The theory to be developed is to be as general as possible and the data collected international in order to analyze the Finnish and European science and technology policy situation in the world context.
Technology policy tools can be of many types including subsidies, public R&D, policies concerning intellectual property rights, and the encouragement of cooperative R&D. Some of these policy tools may either conflict with, or have synergistic effects with policies of other types. For example, a technology policy which involves the encouragement of cooperative R&D between firms may conflict with competition policies. Furthermore, the effectiveness of policy may be determined by how these policies are implemented. Policies could be carried out either centrally (say e.g., at the European Union level) or locally (say e.g., at the national level). Firm strategies must be considered in the implementation of policy as one must understand the private incentives of firms to behave as the policy intends. The underlying hypothesis is that one of the explanations for the discrepancy between, on the one hand, the significant efforts undertaken at the national and European level in the area of research and support for innovation and, on the other hand, performance in terms of growth and competitiveness within Europe is the interaction effects between policy tools and the implementation of policy.
This project focuses on three research questions which are summarized as follows:
Question 1: What is the nature of the relations between technology policy and competition policy? Are they reinforcing of one another or conflicting with one another with respect to competitiveness and economic growth? What is the nature of competition in markets with rapid innovation? What is the role of strategic alliances with respect to research and development in economic growth? What organizational forms of research joint ventures (RJVs) are desirable? Will RJVs reduce the formation and growth of small and medium- sized enterprises (SMEs)?
Question 2: What is the nature of the interactions between innovation, imitation, and intellectual property rights? What is the impact of imitation on the speed of technological progress? What are the determinants of an effective and efficient policy with respect to patents?
Question 3: How should public research resources be allocated in Europe? Should it be allocated centrally for the community or nationally? What are the implications of the principle of “juste de retour“ in allocating R&D budgets?
Yhteystiedot:
Professor Mihkel Tombak
Helsinki School of Economics and Business Administration
Runeberginkatu 14-16
FIN-00100 Helsinki
P. +358 9 4313 669
F. +358 9 4313 738
tombak@hkkk.fi
Sukupuoli ja tiedeyhteisö
Vastuullinen johtaja: lehtori, Ph.D Maaret Wager
Tiedeyhteisö ja yliopistot ovat näennäisen sukupuolineutraaleja organisaatioita: uskomus, jonka mukaan tiedeuralla menestymiseen vaikuttavat ensi sijassa tieteelliset ansiot, on sangen yleinen. Muodollisia, sukupuoleen perustuvia esteitä edetä tiedeuralla ei enää ole toisin kuin sata vuotta sitten, jolloin ensimmäiset suomalaiset naiset väittelivät tohtoriksi saatuaan opiskella ”erivapaudella sukupuolestaan”.
Toisaalta naisia, sukupuolta ja tiedeyhteisöä koskeva kansainvälinen tutkimus on parinkymmenen viime vuoden aikana osoittanut, että sukupuoli vaikuttaa näkyvästi tai piilevästi tieteelliseen elämään, kulttuuriin ja tieteellisten yhteisöjen sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä tutkijaidentiteetin muodostumiseen. Tieteen hierarkiat ovat kaikkialla voimakkaasti sukupuolistuneet ja tieteenalat jakautuneet naisten aloiksi ja miesten aloiksi. Tieteellisten organisaatioiden vinoutunut sukupuolirakenne on lisäksi osoittautunut hyvin sitkeäksi. Kansainvälisestä näkökulmasta on huomionarvoista, että tilanne on samankaltainen sukupuolten tasa-arvokehityksen kärkimaissa Pohjoismaissa kuin myös maissa, joissa naisten asema on huomattavasti heikompi.
Sukupuolta ja tiedeyhteisöä ja naisten asemaa tieteen organisaatioissa on tutkittu Suomessa yllättävän vähän. Suurin osa suomalaisesta tutkimuksesta on peräisin 80-luvulta. Vuoden 1997 alussa käynnistyvän kolmivuotisen (1997-1999) sukupuoli ja tiedeyhteisö hankkeen tavoitteena on keskittyä siihen, kuinka suomalainen tiedeyhteisö, sen rakenteet, kulttuuri ja tutkijoiden identiteetit ovat sukupuolistuneet ja kuinka sukupuolta tuotetaan tieteen organisaatioissa ja käytännöissä.
Sukupuoli ja tiedeyhteisö -hanke koostuu kahdesta projektista, jotka lähestyvät sukupuolta tiedeyhteisössä eri näkökulmista. Valtiotieteen maisteri Liisa Husun sosiologian väitöskirjatutkimuksessa selvitetään suomalaisten tutkijanaisten kokemuksia syrjinnästä ja piilosyrjinnästä teemahaastattelujen, kirjallisten syrjintäkuvausten ja ryhmäkeskustelujen avulla. Apulaisprofessori Maaret Wagerin sosiaalipsykologian alaan kuuluvassa tutkimuksessa selvitetään tutkimustyöhön ja tiedeyhteisön ihmissuhteisiin liittyvien tunteiden sekä sukupuoli-identiteetin keskinäisiä yhteyksiä mm. haastattelujen avulla.
Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa naisten tieteellisen uran ehdoista ja sukupuolten suhteista tieteen organisaatioissa. Tarkoituksena on pyrkiä ymmärtämään sitä, mitä sukupuoli merkitsee tiedeyhteisön toiminnassa ja tutkimustyössä sekä sitä, millaisia esteitä naiset kohtaavat tieteellisellä uralla. Tuloksia voidaan soveltaa mm. tiede- ja korkeakoulupolitiikan ja tasa-arvopolitiikan suunnittelussa.
Tutkimuksella on laajat kotimaiset ja kansainväliset yhteydet. Suomessa hankkeella on yhteydet Outi Raehalmeen lahjakkaita naisia koskevaan tutkimushankkeeseen (Tampereen yliopisto, Hämeenlinnan opettajakoulutuslaitos) ja Jaana Saarisen väitöskirjahankkeeseen, joka käsittelee sukupuolta ja tietoa humanistisessa tutkimuksessa (Lapin yliopisto, kasvatustieteen laitos). Hankkeen tutkijoilla on pitkäaikaiset yhteistyösuhteet yliopistojen tasa-arvotoimikuntiin. Lisäksi tutkimushanke koordinoi suomalaista tutkijaverkostoa ”Naiset ja tiedeyhteisö”. Tutkimushanke on mukana tutkimusalueen tiivistyvässä kansainvälisessä yhteistyössä, mm. pohjoismaisessa Kvinnor och akademia -verkostossa. Tutkimuksella on kansainvälinen referenssiryhmä, johon kuuluu 12 eri alojen tutkijaa Pohjoismaista, Britanniasta ja Kanadasta.
Yhteystiedot:
PhD Maaret Wager
Sosiaalipsykologian laitos
PL 4 (Fabianinkatu 28)
00014 Helsingin yliopisto
p. (09)1912 3715
f. (09)1912 2973
maaret.wager@helsinki.fi
VTM Liisa Husu, Helsingin yliopisto
sosiaalipsykologian laitos
p. 09-1911
f. 09191 22973
liisa.husu@helsinki.fi
Hankkeen suorituspaikka:
Helsingin yliopisto, sosiaalipsykologian laitos
Kotimaiset ja ulkomaiset yhteistyötahot:
PhD, Senior Lecturer Mona Eliasson, Department of Psychology and Center for Feminist Research, Uppsala University, Sweden
Yht.tri Leena Eräsaari, Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos
Fil.tri Sara Heinämaa, Helsingin yliopiston, filosofian laitos
Ass. Professor Bobbi Kerlin, Department of Education, Lakehead University, Thunder Bay, Canada
Valt.tri Marja Keränen, Jyväskylän yliopisto, valtio-opin laitos
Professor Suzanne Stiver Lie, Tallinn, Estonia
PhD Louise Morley, Department of Education, University of Sussex, UK
Professori Aili Nenola, Helsingin yliopisto, Kristiina-instituutti
Kasvatustiet.tri Outi Raehalme, Tampereen yliopisto, Hämeenlinna opettajakoulutuslaitos
Tutkimusjohtaja Aino Saarinen, Nordisk Institut för kvinno- och könsforskning, Oslo
Kasvatustiet.lis. Jaana Saarinen, Lapin yliopisto, kasvatustieteen laitos
Professor Karin Widerberg, Department of Sociology, University of Oslo, Norway