Tutkimusohjelman tarve

Suomea on totuttu pitämään terveydenhuollon mallimaana sekä palvelujen saatavuuden että niiden laadun näkökulmasta. Viimeisimmät kansainväliset vertailut, omat kansalliset tilannearviot ja terveydenhuollon työntekijöiden jaksamista kuvaavat tiedot ovat antaneet toisenlaisen kuvan. Terveyspalvelujen rahoitus on kriisissä, palvelut eivät vastaa kaikilta osin väestön tarpeisiin ja väestöryhmien väliset terveyserot ovat päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta suurentuneet. Väestön ikärakenteen tuleva muutos johtaa vanhusten määrän kasvun myötä lisääntyneisiin terveyspalveluiden tarpeisiin. Huoltosuhteen muuttuessa suhteellisesti pienempi määrä työssä käyviä joutuu rahoittamaan suuremmat eläke- ja terveydenhuoltomenot. Nykytilanteessa tarvitaan koordinoitu terveydenhuoltotutkimukseen painottuva tutkimusohjelma.

Kansalaiset odottavat terveydenhuollolta palvelujen korkeata laatua ja riittävää saatavuutta. Palvelujen käyttäjät vaativat myös parasta mahdollista saatavilla olevaa hoitoa. Lääketieteen nopea kehitys muuttaa koko ajan käsitystä parhaasta hoidosta. Lääketieteen ja teknologian uudet innovaatiot halutaan myös Suomessa viivytyksittä käyttöön. Julkisten terveyspalvelujen rahoittajat - kunnat, valtio ja viime kädessä kansalaiset itse -edellyttävät terveydenhuollon toimilta vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Terveyden ja terveyspalvelujen saatavuuden tasa-arvo on ollut suomalaisen yhteiskuntapolitiikan keskeisiä tavoitteita 1960-luvulta lähtien. Näiden osin keskenään kilpailevien tavoitteiden saavuttaminen on tullut entistä vaikeammaksi.

Suomen terveydenhuoltojärjestelmän ohjaus muuttui olennaisesti 1990-luvulla. Vuoden 1993 alussa voimaan astunut valtionosuusjärjestelmä sekä muut vastaavat uudistukset siirsivät Suomen valtiojohtoisesta terveyspolitiikasta lähes täysin hajautettuun malliin. Kunnat vastaavat Suomessa terveyspalvelujen järjestämisestä. Uudistusten myötä kunnat saivat vapauden päättää itsenäisesti valtionosuuksiensa käytöstä. Samanaikainen lama johti verotulojen romahtamiseen ja käytännössä radikaaleihin priorisointeihin terveydenhuollossa.

Terveydenhuollon kehitykseen ja terveyspolitiikan sisältöön vaikuttavat voimakkaasti ja tulevaisuudessa yhä enemmän kansainväliset muutosvoimat. Talouden yleinen kehitys, globaalisti toimiva lääketeollisuus sekä työvoiman, tavaran ja palveluiden vapaa liikkuminen Euroopan unionin alueella ja Euroopan unionin laajeneminen ovat näistä tärkeimpiä. Kansainvälistyminen merkitsee sekä mahdollisuuksia että uhkia, joihin vastaamisessa tutkimuksesta on merkittävästi hyötyä.

Kansallinen terveysprojekti totesi Suomen terveydenhuollon toimivuudessa useita puutteita. Projektin ratkaisuehdotukset suuntautuivat pääosin lähitulevaisuuteen ja esimerkiksi tutkimuksen merkitys ongelmien määrityksessä ja ratkaisuvaihtoehtojen työstämisessä sivuutettiin. Pitkän aikavälin poliittiset ratkaisut edellyttävät tuekseen tieteellistä tutkimusnäyttöä terveydenhuollon vaikuttavuudesta, tehokkuudesta ja tasa-arvosta sekä vertailevaa, kansainvälistä tietoa erilaisista rahoitukseen ja palvelujen tuottamiseen liittyvistä vaihtoehdoista. Erityisen tärkeätä on, että väestön ikärakenteen ja muun yhteiskuntakehityksen vaikutukset terveyspalvelujen tarpeeseen ja rahoittamiseen osataan ennakoida tieteellisesti kestävällä tavalla.