Tutkimusohjelmamuistio (Kahden puolen Pohjanlahtea)

Kahden puolen Pohjanlahtea. Svenskt i Finland – finskt i Sverige on kolmivuotinen bilateraalinen, humanistis-yhteiskuntatieteellinen tutkimusohjelma, joka saa sekä julkista että yksityistä rahoitusta Ruotsista ja Suomesta. Tutkimusohjelma ajoittuu vuosille 2000 – 2002. Ohjelman piiriin kuuluu tutkimus, joka koskettelee sekä maiden välistä vuorovaikutusta ja vaikutussuhteita että ruotsin ja suomen kieliä enemmistö- ja vähemmistökielinä kummassakin maassa. Tutkimusohjelman hankkeet voivat käsitellä historiaa, nykyhetkeä tai tulevaisuutta.

Esipuhe

Syksyllä 1997 Svenska litteratursällskapet i Finland r.f. teki aloitteen kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnalle tutkimusohjelmasta ”Svenskt i Finland – finskt i Sverige”. Helmikuussa 1998 kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta päätti asettaa työryhmän valmistelemaan tutkimusohjelmaa tästä aiheesta. Työryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin professori Marjatta Hietala ja jäseniksi akateemikko Erik Allardt, rehtori Gustav Björkstrand, johtaja Frank Horn, professori Kaisa Häkkinen, professori Aila Lauha, professori Risto Tainio sekä professori Johan Wrede. Työryhmän sihteerinä toimi tiedesihteeri Eili Ervelä-Myréen.

Akatemian hallitus päätti 9.6.1998 kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan esityksestä käynnistää suomalaisruotsalaisen tutkimusohjelman ”Kahden puolen Pohjanlahtea. Svenskt i Finland –finskt i Sverige” vuonna 1999. Ruotsista sekä Humanistisk-samhällsvetenskapliga forskningsrådet (HSFR) että Riksbankens Jubileumsfond ilmaisivat kiinnostuksensa osallistua ohjelman jatkosuunnitteluun ja rahoittamiseen. Suomen Akatemian ja Svenska litteratursällskapetin lisäksi Suomesta tulivat mukaan Stiftelsen för Åbo Akademi ja Delegationen för Svenska kulturfonden.

Työryhmä, jossa kaikki rahoittajat olivat edustettuina sai tehtäväksi lopullisen ohjelmamuistion laatimisen. Työryhmään kuuluivat Suomen Akatemian edustajina professori Marjatta Hietala, professori Aila Lauha, akateemikko Erik Allardt sekä pääjohtaja Kari Tarkianen, Svenska litteratursällskapet i Finlandin edustajina professori Marika Tandefelt ja professori Johan Wrede, Stiftelsen för Åbo Akademin edustajina rehtori Gustav Björkstrand ja professori Krister Ståhlberg, Delegationen för Svenska kulturfondenin edustajana puheenjohtaja Pär Stenbäck. Ruotsista työryhmään kuuluivat HSFR:n edustajina professori Olof Ruin, professori Louise Vinge ja kansliapäällikkö Björn Thomasson, sekä Riksbankens Jubileumsfondin edustajina johtaja Dan Brändström ja professori Henning Johansson. Työryhmän sihteerinä toimi tiedesihteeri Eili Ervelä-Myréen.

Suomalaisruotsalainen työryhmä viimeisteli ohjelmamuistion, joka valmistui joulukuussa 1998. Tämän jälkeen kaikki rahoittajaosapuolet hyväksyivät ohjelmamuistion alkuvuodesta 1999.

Aili Nenola
Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan puheenjohtaja


1 Lähtökohdat

Länsi-Euroopan yhdentyminen ja talouden jatkuva globalisoituminen asettavat Suomen ja Ruotsin tulevaisuudessa samanlaisten haasteiden eteen. Molemmilla mailla on yhteisen historiansa ja myöhemmän vuorovaikutuksen sekä ulkoisten vaikutteiden seurauksena samankaltainen yhteiskuntarakenne ja arvopohja. Suhteellisen pieninä valtioina ne kohtaavat samoja ongelmia politiikan, kielen, uskonnon ja kulttuurin alueella sekä suhteessaan kansalliseen identiteettiin, viestintään, yhdentymiseen ja alueellistumiseen, toisaalta maiden keskinäisessä suhteessaan ja toisaalta suhteessaan muuhun Eurooppaan. Tämä tarjoaa mielenkiintoisen ja hedelmällisen lähtökohdan tutkia järjestelmällisesti ja monipuolisesti maiden välistä riippuvuutta, riippumattomuutta ja vuorovaikutusta. Myös Ruotsin ja Suomen valitsemien toimintamallien taustalla vaikuttavat arvostukset ja olettamukset tarjoavat hyvän tutkimuskohteen.

Vuosisatoja kestänyt yhteinen historia ja maiden saamat kansainväliset poliittiset ja kulttuuriset vaikutteet ovat muovanneet Suomen ja Ruotsin nykyisen kaltaisiksi valtioiksi. Tämän kehityksen seurauksena maiden hallinnossa, yhteiskuntaelämässä ja kulttuurissa on merkittäviä yhtäläisyyksiä. Keskinäiseen suhteeseen on liittynyt pääosin myönteisiä, mutta ajoittain myös kielteisiä asenteita.

Maailmanlaajuinen viestintä, kansainvälinen politiikka ja talous antavat lisää tietoa globaaleista riippuvuussuhteista. Suomessa ja Ruotsissa keskustellaan vilkkaasti kansainvälisen yhdentymisen vaikutuksista, mm. EU:n ja NATOn merkityksestä tässä suhteessa. Samanaikaisesti kansainvälisiä organisaatioita ja yksittäisiä valtiota ravistelee sisäinen hajaannus, ja EU:ssa ja muissa kansainvälisissä yhteisöissä yksittäiset valtiot korostavat kansallista erityislaatuaan.

Ruotsin ja Suomen EU-jäsenyys on muuttanut perinteisiä pohjoismaisia ajatusmalleja. Erityisesti tämä koskee sosiaali- ja terveydenhoitoalaa sekä koulutusta, kun niiden rahoittaminen yksinomaan julkisin varoin on kyseenalaistettu. Samoin teknologian kehitys, talous ja elinkeinoelämä ovat joutuneet uusien haasteiden eteen. Suomalaisten ja ruotsalaisten suuryritysten yhdistymistä on perusteltu tarpeella luoda riittävän suuria yksiköitä kilpailukyvyn säilyttämiseksi sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti. Yhdistymisten seurauksia on kuitenkin toistaiseksi analysoitu ja tutkittu vain vähän.

Suomen ja Ruotsin historialliset ja nykyiset kulttuuri- ja kieliolot ovat kansainvälisestikin mielenkiintoisia. Maiden asukkaat ovat vuosisatojen ajan molemmin puolin Pohjanlahtea luoneet ja kehittäneet kulttuuriaan ja kulttuuriarvojaan sekä erikseen että keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Miten tämä prosessi on edennyt, ja mitä jälkiä se on jättänyt? Kieli, uskonto ja oikeuslaitos, tavat, perinteet ja historia ovat tärkeitä omaa identiteettiä määriteltäessä ja ne antavat yksilölle, ryhmälle ja kansakunnalle turvallisuudentunteen. Tätä vuorovaikutusta sekä maiden välillä tapahtunutta ja edelleen jatkuvaa kulttuuristen ja yhteiskunnallisten piirteiden siirtymisprosessia samoin kuin maiden vastaanottavaisuutta eurooppalaisille vaikutteille on syytä tutkia järjestelmällisesti.

Ruotsin ja Suomen keskinäinen suhde on monella tavoin ainutlaatuinen. Tämän suhteen synnyn, kehityksen ja vaikutusten tutkimisella voi mitä ilmeisimmin olla myös yleiseurooppalaista merkitystä. Se voi tarjota arvokkaita virikkeitä ja malleja muiden toistensa kanssa läheisessä vuorovaikutuksessa elävien eurooppalaisten kansojen ja ryhmien sekä niiden yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimukselle.

Toisen maailmansodan jälkeen suurten yhteiskunnallisten ryhmien – valtioiden, etnisten ryhmien ja kulttuuriryhmien – välisille suhteille on ollut tunnusomaista kaksi eri suuntiin vievää mutta toisiaan täydentävää prosessia: toisaalta lisääntyvä keskinäinen riippuvuus ja toisaalta yhä suurempi pyrkimys erillisyyteen.

Tällä hetkellä valtioiden sisällä esiintyy pyrkimyksiä hallinnon hajauttamiseen. Etniset ryhmät korostavat oikeutta saada päättää omista asioistaan. Vähemmistöt vaativat oikeuksia, jotka eivät välttämättä sisällä vaatimusta poliittisesta riippumattomudesta mutta perustuvat kuitenkin monikulttuurisuuden ja tasa-arvon ajatukseen, ts. vähemmistön oikeudesta säilyttää erityispiirteensä omilla ehdoillaan. Samanaikaisesti kasvaa kiinnostus tiiviimpään yhteistyöhön Euroopan eri alueiden kesken. Suomessa ja Ruotsissa tämä on nähtävissä Pohjoiskalotin alueella, Tornionjokilaaksossa ja Merenkurkun seudulla sekä linjalla Tukholma – Ahvenanmaa – Turku – Helsinki.

Tutkimusohjelma on vähemmistöjenkin tutkimisen kannalta erityisen ajankohtainen. Suomi ratifioi 3. lokakuuta 1997 Euroopan kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan kehyssopimuksen. Suomi oli myös ensimmäisiä, jotka ratifioivat alueellisia (maan osan) kieliä tai vähemmistökieliä koskevan säännöksen. Se tuli Suomessa voimaan 1. maaliskuuta 1998.

Ruotsissa aloitettiin näiden Euroopan neuvoston sopimusten ratifioiminen asettamalla ns. vähemmistökielikomitea, joka luovutti tammikuun alussa 1998 maatalousministerille kaksi mietintöä. Toinen mietinnöistä on Askel kohti vähemmistöpolitiikkaa – Euroopan neuvoston historiallisia vähemmistökieliä koskeva sopimus (SOU 1997:192) ja toinen Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva sopimus (SOU 1997:193).

Molemmat sopimukset korostavat tutkimuksen merkitystä kansallisten vähemmistöjen ja enemmistöjen kulttuurin, historian, kielen ja uskonnon tuntemuksen edistämisessä. Osapuolet velvoitetaan myös raportoimaan sopimuksen velvoitteiden toteutumisesta.


2 Tavoitteet

Euroopan kehitykselle on tällä hetkellä integraation lisäksi ominaista kansallisten liikkeiden voimistuminen ja pyrkimys hallinnon hajauttamiseen. Tässä tilanteessa Suomen ja Ruotsin suhteet ovat säilyneet sopusointuisina. Molemmissa maissa ruotsalaisuus ja suomalaisuus elävät monissa suhteissa harmonisesti rinta rinnan.

Tutkimusohjelman tavoitteena on:

- tutkia Suomen ja Ruotsin keskinäistä suhdetta ja vuorovaikutusta ja maiden välisiä jännitteitä sekä historiallisesti että nykyhetkellä

- selvittää ja verrata toisiinsa enemmistö-vähemmistökysymystä kummassakin maassa

- tutkia näistä ongelmista johtuvia sosiaalisia, psykologisia, pedagogisia, kielellisiä ja muita prosesseja

- edistää Suomea ja Ruotsia koskevaa vertailevaa tutkimusta

- edistää suomalaista ja ruotsalaista tutkimusyhteistyötä.

Tutkimusohjelman hankkeet voivat olla sekä poikki- että pitkittäisleikkauksellisia. Ohjelmaan voi sisältyä sekä monitieteisiä että yhden tieteenalan tutkimuksia. Ohjelmassa kannustetaan erityisesti hankkeita, joihin osallistuu tutkijoita molemmista maista ja jotka edistävät tutkijanvaihtoa ja tutkijankoulutusta. Tämä ei sulje pois mahdollisuutta ottaa huomioon suppeampia yksittäistutkimuksia.


3 Tutkimuskohteita

Tutkimusohjelmaan on tarkoitus sisällyttää humanistisia ja/tai yhteiskuntatieteellisiä hankkeita. Niiden näkökulma voi olla historiallinen, nykyhetkeen painottuva tai tulevaisuuteen suuntautuva. Hankkeiden kysymyksenasettelu voi olla yksilö-, ryhmä-, instituutio- tai yhteiskuntapainotteinen.

Tutkimushankkeet voivat käsitellä:
historiallisia,
poliittis-institutionaalisia,
taloudellisia,
oikeudellisia,
sosiaalisia,
sosiodemografisia
uskonnollisia,
kulttuurisia ja
kielellisiä kysymyksiä.

Mahdollisia tutkimuskohteita ovat esimerkiksi valtiollinen ja kansallinen kehittyminen Ruotsissa ja Suomessa, julkisen sektorin suhtautuminen vähemmistöihin, kieliryhmien oikeudellinen asema, maiden välinen muuttoliike, pääoma- ja yritysverkostot, väestöryhmien sosiodemografiset tunnusmerkit ja niiden kehitys, kieliryhmien asema hyvinvointivaltiossa, enemmistön ja vähemmistön väliset suhteet, identiteettikysymykset, vuorovaikutus ja ristiriidat, aatteiden ja innovaatioiden leviäminen, kirjalliset ja kulttuuriset vaikutteet, kaksikielisyys, kielen vaihtaminen ja kielikontaktit. Tutkimusohjelma kattaa siis laajan alueen, jossa yleiset kysymyksenasettelut vaikuttavat yksittäisten hankkeiden muotoutumiseen.


4 Rahoitus

Tutkimusohjelman suomalaiset rahoittajat ovat Suomen Akatemia, Svenska Litteratursällskapet i Finland, Stiftelsen för Åbo Akademi sekä Svenska Kulturfonden. Ruotsista rahoitukseen osallistuvat Humanistisk-samhällsvetenskapliga forskningsrådet (HSFR) ja Riksbankens jubileumsfond. Tutkimusohjelman talousarvio on n. 25 miljoonaa markkaa.


5 Aikataulu ja hakumenettely

Kolmivuotinen tutkimusohjelma ajoittuu vuosille 2000 – 2002. Haku on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa toimitetaan aiesuunnitelmat 12. maaliskuuta 1999 mennessä. Jatkoon valittavat hankkeet saavat tiedon asiasta toukokuun aikana. Täydellinen hakemus on jätettävä 1. syyskuuta 1999 mennessä. Tutkimusohjelmaan valitut hankkeet voivat aloittaa 1. tammikuuta 2000.


Yhteyshenkilöt:

Suomen Akatemia
Eili Ervelä-Myréen
puh. (09) 77 488 277

HSFR
Björn Thomasson
p. +46 8 454 4314

Riksbankens Jubileumsfond:
Dan Brändström
p. +46 8 506 264 02