Yleiset opit II

12.-13.11.2007 Helsinki, Suomen ympäristökeskuksen auditorio

Ympäristöoikeus on perinteisesti saanut paljon vaikutteita luonnontieteellisesti painottuneista ympäristötieteistä. Ympäristökysymysten yhteiskunnallistuessa ja kytkeytyessä yhä kiinteämmin osaksi muita politiikan lohkoja on yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen painoarvo koko ajan kasvanut. Ympäristöoikeus ei ole jäänyt osattomaksi tästä kehityksestä. Viime aikoina yhteiskuntatieteellisten tutkimussuuntausten ja metodien vaikutus ympäristöoikeuteen on lisääntynyt, kuten Ympäristö ja oikeus -tutkimusohjelman teemat osoittavat. Mikä merkitys tällä kaikella on ympäristöoikeuden yleisten oppien kehitykseen?
 
Ympäristöoikeuden vuorovaikutus muun yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen kanssa ei ole yhdensuuntaista, eikä kyse ole pelkästään siitä, että ympäristöoikeus ja sen yleisiä oppeja koskevat kysymykset "yhteiskunnallistuvat". Ympäristöoikeudellinen sääntely vaikuttaa vastavuoroisesti myös siihen, millaisin poliittisin käsittein ja periaattein ympäristöpolitiikkaa ja yhteiskunnallista tutkimusta jäsennämme. Voidaankin mielekkäästi kysyä, miten yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen "yleiset opit" ovat muuttumassa. 

Ympäristö ja oikeus -tutkimusohjelman järjestämässä seminaarissa on neljä etukäteen valmisteltua työpajaa, joiden teemojen kautta ympäristöoikeuden ja yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen vuorovaikutusta tarkastellaan. Kuhunkin työpajaan tutkimusohjelman eri hankkeissa työskentelevät tutkijat ovat valmistelleet johdattelevat alustukset. Näiden alustusten pohjalta teemoja lähestytään monitieteisesti eri tieteenalojen näkökulmista.

Seminaarin järjestävät:
- Helsingin ja Turun yliopistojen YLKÄ-hanke (Ympäristölainsäädännön ja ­päätöksenteon käsitteiden ja käytäntöjen uudelleenmäärittely) www.helsinki.fi/filosofia/kfilo/ylkafi.htm
- Ympäristö ja oikeus -tutkimusohjelman koordinaatio: www.aka.fi/envlaw
 
Tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille.

Lisätietoja:
Simo Kyllönen, YLKÄ-hanke, etunimi . sukunimi @helsinki.fi
Tapio Määttä, tutkimusohjelman koordinaatio, etunimi . sukunimi @joensuu.fi

Osallistujat

OHJELMA
Maanantai 12.11.

10.30-­11.30 Avaus ja seminaarin tavoitteet, Professori Tapio Määttä, ympäristöoikeuden professori, Joensuun yliopisto

Argumentaatio ja normatiivisuus näkökulmana yleisiin oppeihin, Dos. Olli Loukola, käytännöllisen filosofian yliopistonlehtori ja YLKÄ-hankkeen johtaja, Helsingin yliopisto

Sekä oikeustieteellisessä että moraaliteoreettisessa ajattelussa, analyysissä ja argumentaatiossa on paljon yhteisiä piirteitä. Ja niitä arvioidessamme täytyy molempia tutkimusaloja tarkastella jollain lailla yleisemmällä ja abstraktimmalla tasolla. Tässä esitelmässä tämä ongelmatiikka kiinnittyy erityisesti käsitekolmikkoon "periaatteet", "käytäntö" (tai "käytänteet") sekä "normit".

Niin oikeusteoria kuin moraali- tai yhteiskuntaeettinenkin teoretisointi pyrkii toisaalta selittämään ja ymmärtämään yhteiskunnallisia ilmöitä ja käytänteitä, mutta samalla myös suosittelemaan ja esittämään korjaavia tai edistäviä toimenpiteitä, tehden sen tiettyihin yleisempiin periaatteisiin vedoten. Molemmissa tutkimusaloissa yhdistyy todellisuuden kuvaus siitä, millainen maailma on, normatiiviseen suositteluun siitä, millainen hyvä yhteiskunta ja sen hyvät käytänteet olisivat. Tietyllä tavalla tämä jännite syntyy myös näkemyksestä, mikä yhteiskunnassamme on mahdollista ja mikä siinä olisi toivottavaa.

Tämän päivän oikeustieteillä ja yhteiskuntafilosofialla on siis yhteinen teoretisoinnin ja argumentoinnin alue, jonka perustavat oletukset ovat vahvasti liberalistisen poliittisen teorian maailmankuvasta peräisin. Tässä esitelmässä tarkastelen näitä keskeisiä oletuksia siinä valossa, miten ne vaikuttavat ja toimivat vallitsevassa teoretisoinnissa ja argumentaatiossa. Millaisiin periaatteisiin tai "yleisiin oppeihin" itse asiassa sitoudumme, kun oletamme rationaalisen ihmistoimijan ja yksilöiden autonomian? Johtavatko oletukset väistämättä positivistiseen oikeuteen tai taloustieteellisen sääntelyyn? Missä määrin oletukset ylipäänsä kykenevät selittämään maailmaamme ja onko niillä keinot muotoilla ja kohdata akuuttien ympäristökysymysten asettamat yhteiskunnalliset haasteet?

11.45-13.45 Työpaja I Vastuu ympäristöstä - eettisesti haastava, oikeudellisesti mahdoton

Työryhmä:

• Pasi Kallio, Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta
• Simo Kyllönen, Helsingin yliopisto, Käytännöllisen filosofian laitos
• Aino Inkinen, Suomen ympäristökeskus
• Markus Neuvonen, Helsingin yliopisto, Käytännöllisen filosofian laitos

"Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille" Suomen perustuslaki 20.1 §  

Vastuu ja vastuullisuus ovat nousseet ympäristöongelmien myötä aivan uudella tavalla oikeudellisen ja poliittisen kielenkäytön keskiöön. Ympäristöpolitiikan filosofiassa esimerkiksi on huomattu, kuinka ympäristöongelmien laajentuessa, sekä ajallisesti tuleviin sukupolviin että alueellisesti maailmanlaajuisiksi, niiden ratkaiseminen ei välttämättä onnistu painottamalla ainoastaan ihmisten (perus)oikeuksia ja niistä kumpuavia vastavuoroisia velvollisuuksia. Yksittäisiltä toimijoilta, kuten kansalaisilta, vaaditaan oikeuksiin perustuvia velvollisuuksia laajempaa yksisuuntaista vastuuta luonnonobjekteista, muista maailman ihmisistä tai tulevista sukupolvista. Toiseksi ympäristöongelmat syntyvät usein kollektiivisen toiminnan monimutkaisten vaikutusmekanismien seurauksena. Ympäristölle vahingollinen kollektiivinen ongelma ei kuitenkaan tunnu ratkeavan ainoastaan perinteisin hallinnollisin ratkaisuin: ympäristöongelmat ovat liian monimutkaisia ja vaihtelevat olosuhteiden mukaan, jolloin toimivien hallinnollisten ratkaisujen kustannukset nousevat helposti aivan liian suuriksi. Tämä on myös johtanut pohtimaan yksittäisten toimijoiden vastuullisuuteen perustuvia ratkaisuja ulkoapäin tapahtuvan hallinnollisen ohjauksen ja sääntelyn ohella. Työpajan keskeinen alkuhypoteesi on, että perustuslain 20.1 § sisältää ajatuksen yksittäisten toimijoiden vastuullistamisen tarpeesta muun muassa yllämainituin perustein.

Aihetta alustetaan neljällä alustuksella:

1. Filosofisia pohdintoja vastuusta, Markus Neuvonen
2. Vastuu ympäristöstä ja sen oikeudellistamisen haasteet, Simo Kyllönen
3. Varovaisuusperiaate  esimerkkinä oikeudellistamisen haasteista, Pasi Kallio
4. Menettelyllisten osallistumisoikeuksien haasteet keinoina vastuullistamisen toteuttamisessa, Aino Inkinen 

Työpajan haastaa alustusten avulla pohtimaan ja keskustelemaan muun muassa seuraavista kysymyksistä:

• Mitä perustuslain kaltainen vastuu oikein on?
• Keitä tulisi pitää vastuun kantajina?
• Voidaanko tällainen vastuu ylipäänsä mielekkäällä tavalla toteuttaa oikeudellisina käytänteinä?

Lounas

15.00­-17.00 Työpaja II Hallinnosta hallintaan

Työryhmä

• Jussi Kauppila, Suomen ympäristökeskus
• Anna-Mari Pasanen, Joensuun yliopisto
• Lasse Peltonen, Teknillinen korkeakoulu
• Kaisa Raitio, Joensuun yliopisto
• Rauno Sairinen, Joensuun yliopisto
• Jukka Similä, Suomen ympäristökeskus
• Helena Valve, Suomen ympäristökeskus

 Työpaja etenee seuraavasti

1. Työryhmän avaus: miten edetään (Lasse Peltonen)
2. Rauno Sairinen: Hallinnan ja ympäristöhallinnan käsitteet
3. Anna-Mari Pasanen: Hallinnan ontologiset perusteet: luonnontieteelliset käytännöt ympäristöoikeudessa
4. Lasse Peltonen: Sääntelyä, sopimista, vai sovittelua?
5. Aivoriihi & keskustelu ympäristöhallinnan tutkimustehtävistä: Millaisia ympäristöpolitiikan ja –oikeuden tutkimusongelmia 'hallinnosta hallintaan' –teema nostaa esiin? Normit – periaatteet – käytännöt?

17.15-­18.00 Kenen maa? Kenen ympäristö? Kehitysmaat oikeudellisen katastrofinsa uhreina.
Dos. Heta Gylling, käytännöllisen filosofian yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Illanvietto Korjaamolla (Töölön vanhat raitiovaunutallit).  

Tiistai 13.11.

10.00-12.00 Työpaja III Yleisestä paikalliseen – sääntelyn eri tasot ympäristöpäätöksenteossa

Työryhmä:

• Tutkija Jakob Donner-Amnell, Joensuun yliopisto, Yhteiskuntapolitiikan laitos 
• Tutkija Kimmo Jalava, Jyväskylän Yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos
• professori (vsn.) Kai Kokko, Lapin yliopisto, Oikeustieteiden tiedekunta
• Dosentti Tuomas Kuokkanen, Joensuun yliopisto, Oikeustieteet
• Tutkija Marjukka Laakso, Helsingin yliopisto, Käytännöllisen filosofian laitos
• Tutkija Tapani Pesonen, Joensuun yliopisto, Oikeustieteet
• Tutkija Timo Peuhkuri, Turun yliopisto, Sosiologian laitos
• Professori Pertti Rannikko, Joensuun yliopisto, Yhteiskuntatieteiden laitos

Yleisestä paikalliseen –työryhmä pohtii ympäristöpäätöksentekoon liittyvien eri tasojen suhdetta toisiinsa: kun ympäristöpäätöksiä tehdään ja ympäristöön liittyvän toiminnan periaatteita luodaan, joudutaan usein tekemisiin neljän eri tason (kansainvälisen, EU-oikeudellisen, kansallisen ja paikallisen) intressien kanssa – riippumatta siitä, millä päätöksenteon tasolla päätöksiä ollaan itse asiassa tekemässä.

Työryhmä lähtee kansainvälisen oikeuden ja EU-oikeuden tason  teoreettisesta  pohdinnasta: millaisia yleisiä oppeja ja normatiivisia periaatteita löytyy, kun puhumme toisen valtion alueella sijaitsevan ympäristön suojelemisesta (erityisesti Pesonen)? Mistä motivaatio kansainväliseen yhteistyöhön syntyy ja miten tulisi suhtautua niihin valtioihin, jotka jätetään/jättäytyvät yhteistyön ulkopuolelle (Laakso)?  Tulisiko käsityksen ympäristöoikeudenmukaisuudesta poiketa periaatteellisella tasolla muusta globaalia oikeudenmukaisuutta koskevista periaatteista?  Kansallinen ympäristöpolitiikka toteuttaa nykyisin myös globaaleja ympäristötavoitteita. Politiikan tavoitteet  ja ohjauskeinot tulevatkin eri sääntelytasoilta.  Esimerkkinä tarkastellaan ilmastonmuutosta ja metsäalan globalisaation tulevaa kehitystä (Kokko ja Donner-Amnell). Globaalien ympäristöongelmien tunnistaminen ja sääntely aiheuttaa myös ongelmia mietittäessä, kuinka kullekin tasolle ominaiset tavoitteet ja ohjauskeinot sovitetaan yhteen. Avainkysymyksesi nousee myös, miten kansalliset erityispiirteet tulevat huomioon otetuksi eri tasoilta tulevassa sääntelyssä? Samoin voidaan kysyä millaisia globalisaation tulevia suuntia on havaittavissa ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat globaalin ja lokaalin tason sääntelyyn?

Ylikansallisen politiikan toimeenpanossa yhtäältä halutaan saada aikaan yhtenäistä politiikkaa, joka nojaa mahdollisimman standardoituun tietoon, ympäristön tilan arviointiin, yhtenäisin kriteerein jne. Toisaalta toimeenpanon legitimiteetin, tehokkuuden ja monen muun hyvän asian nimissä korostetaan paikallista osallistumista, jonka kautta politiikkaan tulevat mukaan olosuhteiden vaihtelut, muiden kuin ympäristöarvojen merkitys - mitä voimakkaammin painotetaan tiedon harmonisointia, sitä vähemmän jää liikkumavaraa osallistumiselle. Tästä selkeä esimerkki on EU:n vesipuitedirektiivin toimenpano (Peuhkuri). Neljän eri tason sääntelyn ja eri tasojen intressien toteuttamisen problematiikkaa pohditaan myös geenivarojen (Kuokkanen) ja YVA-menettelyn (Jalava) esimerkkien kautta.

Paikallisten olosuhteiden ja erityispiirteiden huomioon ottamista ja kunnioittamista voisi jopa pitää yhtenä ympäristöoikeuden yleisenä oppina ja sitä varten on ympäristölainsäädännössä kehitetty erilaisia menettelyjä, esimerkiksi mahdollisuus antaa kunnallisia ympäristönsuojelumääräyksiä (Rannikko). Paikallistason tärkeyttä päätöksenteossa voidaan perustella samalla tavalla kuin vähemmistöjen oikeuksia: "harvojen ihmisten elintärkeiden intressien on mentävä suurten ryhmien pienempien intressien edelle". Mutta jääkö samalla ympäristöstä huolehtiminen liian yleisenä intressinä paikallisesti tärkeämpien intressien jalkoihin?

13.00-15.00 Työpaja IV Ympäristöpolitiikasta oikeudelliseen sääntelyyn

 Työryhmä:

•  Tutkija Juha Hiedanpää, RKTL, Joensuun riistan- ja kalantutkimus
• Tutkija Riikka Hietanen, TKK
• Tutkija Kimmo Malin, Joensuun yliopisto, oikeustieteet
• Varttunut tutkija Arto Naskali, Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemi
• Tutkija Katriina Parikka-Alhola, SYKE
• Tutkija Ismo Pölönen, Joensuun yliopisto, oikeustieteet
• Tutkija Leila Suvantola, Joensuun yliopisto, oikeustieteet

Työpaja koostuu kahdesta aiheeseen johdattelevasta noin 15 minuutin alustuksesta, jotka ovat

1. Arto Naskali, Juha Hiedanpää, Leila Suvantola: Ekosysteemipalveluiden tuotteistaminen; ja 
2. Riikka Hietanen, Katriina Parikka-Alhola: Ympäristötehokkaat julkiset hankinnat.

Alustusten jälkeen työpajassa avataan yleinen keskustelu, jossa tarkastellaan neljää teemaa esiteltyjen esimerkkien kautta nousevien kysymysten tai näkökulmien avulla:

1. Talouden, ekologian ja oikeuden suhde (keskustelun avaajana Jukka-Pekka Jäppinen)
2. Ympäristöpoliittiset periaatteet - oikeudelliset periaatteet (keskustelun avaajana Ismo Pölönen)
3. Missä kulkee oikeuden ja politiikan raja? (keskustelun avaajana Kimmo Malin)
4. Ympäristöpoliittinen ohjaus ja "oikeudenmukaisuus" (keskustelun avaajana Pertti Rannikko)

Kuhunkin teemaan on varattu 20 minuuttia aikaa ja  kunkin teeman yleisen keskustelun avaa pyydetty noin 5 minuutin puheenvuoro.

Kahvi

15.30-17.00 Kokoava loppupuheenvuoro I Professori Anne Kumpula, ympäristöoikeuden professori, Turun yliopisto

Kokoava puheenvuoro II Professori Mikael Hildén, ohjelmajohtaja, Suomen ympäristökeskus

Loppukeskustelu