Pääjohtaja Reijo Vihko
AVAJAISPUHE
Arvoisat seminaarin osanottajat, hyvät tutkijakollegat,
Biologisen tutkimuksen kehitys viime vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla on yksi suurimmista tieteellisistä mullistuksista tieteen historiassa. Sen ansiosta meillä on mahdollisuus ymmärtää jotain hyvin perustavanlaatuista elämästä. Tietomme karttuu joka päivä.
Biologia on muuttumassa bioinformatiikan, genomiikan ja proteomiikan systemaattisten tiedonhan-kinta- ja tiedonhallintamenetelmien myötä informaatiotieteeksi. Samanaikaisesti biologisessa tutki-muksessa korostuu yhä monimutkaisempien kokonaisuuksien hahmottaminen: makromolekyylit ja niiden dynaamiset kompleksit, elävät solut, kehittyvät elimet ja organismit. Eliöiden yhteinen alku-perä käy yhä selvemmäksi helpottaen mallieliöistä saatavan tutkimustiedon soveltamista monimut-kaisempiin elämän muotoihin, kuten ihmiseen.
Modernissa biologisessa tutkimuksessa perinteiset tieteiden rajat hämärtyvät. Kemia ja fysiikka ovat osoittautuneet tärkeiksi tutkimusalueiksi biologian kannalta. Neurotieteet on esimerkki moni-tieteisestä tutkimuksesta, joka ulottuu molekyylibiologisesta tutkimuksesta kognitiotieteisiin.
Tämän vuosisadan alun biologinen tutkimus on yhä riippuvaisempi uusista menetelmistä, kehitty-neestä teknologiasta, suurista tutkimuslaitteistoista ja massiivisista tietokannoista. Perustutkimus niveltyy yhä voimakkaammin bioteknologian ja lääketieteen kehitykseen. Ne hyödyntävät perustut-kimuksen innovaatioita mutta tarjoavat myös uusia menetelmiä ja kysymyksenasetteluja.
Euroopan Molekyylibiologian Laboratorion johtaja Fotis Kafatos on kuvannut molekyyli- ja soluta-son tutkimuksen liittymistä toisiinsa tämän hetken biotieteellisessä tutkimuksessa seuraavasti:
"Genome function must be understood in the context of biology, at successive and interconnected levels of increasing complexity. It must be understood in terms of the structure of macromolecules and their complexes, and their in vitro function; in terms of molecular dynamics in the living cell in support of cellular structure and function; and in terms of the roles of macromolecules, complexes and cells in developing multicellular tissues, organs and organisms. Molecular information is re-quired to understand the higher levels of organisation, but the converse is also true: the biology of the molecules of life can only be understood ultimately in their cellular and multicellular context."
Tästä on kyse tänään avajaisiaan juhlivassa Life2000 -ohjelmassa.
Life2000 Biologisten funktioiden tutkimusohjelmassa yhdistyy kaksi elämälle itselleen tyypillistä piirrettä: se on ainutlaatuinen mutta kuitenkin loogisen ja vääjäämättömän kehityksen tulos. Poik-keukselliseksi ohjelman tekee sen suuruus ja syntyhistoria. Suomen Akatemia ei ole tätä aiemmin osoittanut yhdellekään tutkimusohjelmalle kerralla näin suurta rahoitusta. Uusi oivallus oli yhdistää useamman toimikunnan ohjelmaideat yhdeksi tavoitteiltaan yhtenäiseksi ehdotukseksi. Voimien ja ideoiden yhteen liittäminen valmistelu- ja käynnistämisvaiheissa tekevät Life2000-tutkimusohjelmasta ainutkertaisen - tai ainakin ensimmäisen lajissaan.
Biologisten funktioiden tutkimusohjelma on kuitenkin tieteellisen tutkimuksen ja sen toimintaym-päristön viime vuosien kehityksen looginen tulos. Tietyt kansainväliset ja kansalliset kehitystrendit ovat luoneet edellytykset tämän poikkeuksellisen mittavan ohjelman syntymiselle. Nämä liittyvät biotieteiden edistymiseen tieteenalana sekä tutkimusrahoituksen ja tutkimuksen toimintaympäristön kehitykseen. Tarkastelen näitä asioita nyt lähemmin.
Suomen Akatemian peräkkäisten tutkimusohjelmien otsikot 1990-luvun puolesta välistä lähtien kuvaavat biotieteiden tutkimuksen painopisteiden kehitystä. Geenitutkimuksen ohjelma käynnistet-tiin vuonna 1994, ja se on jatkunut tähän vuoteen asti. Ohjelma painottui monimuotoiseen mole-kyylibiologiseen ja molekyyligeneettiseen tutkimukseen. Sitä seurasi kooltaan pienempi ja kohteel-taan fokusoidumpi molekyyliepidemiologian ja molekyylievoluution tutkimusohjelma vuosina 1997–99. Vuonna 1998 käynnistyi solubiologian tutkimusohjelma ja vuotta myöhemmin rakenne-biologian tutkimuksen suuntautunut ohjelma. Life2000-tutkimusohjelma on looginen jatke kehityk-selle, joka on johtanut tutkimuksen painopisteen siirtymisen molekyylitason rakenteiden tutkimi-sesta solunsisäisten toimintojen ja solujen välisten interaktioiden tutkimiseen.
Suomi ei nyt kuitenkaan ole ollut ensimmäisenä maailmassa toteuttamassa moderneinta biotieteiden tutkimusta edustavia ohjelmia mutta ei myöskään viimeisimpien joukossa. Useimmissa muissa teollisuusmaissa biotieteiden tutkimus on kehittynyt samansuuntaisesti. Genomiikka, proteomiikka, neurotieteet, bioinformatiikka toistuvat tutkimusohjelmien nimissä ja sisällöissä niin Euroopan eri valtioissa, Yhdysvalloissa kuin myös Euroopan unionin tutkimusohjelmissa.
Myös eettiset kysymykset ja biotieteiden tutkimuksen sosioekonomiset vaikutukset ovat nousseet voimakkaasti esille sekä tiedeyhteisön sisällä että kansalaiskeskustelussa. Seuraavan kuukauden aikana EMBO järjestää näitä aiheita pohtivan laajan kokouksen Heidelbergissa ja komissaari Bus-quinin korkean tason asiantuntijaryhmä Brysselissä suuren keskustelufoorumin. Heidelbergin koko-uksen otsikkona on ”Science and Society: Developing New Dialogue” ja Brysselin kokouksen ”Genetics and the Future of Europe”. Jo otsikot paljastavat, miten tärkeänä tutkijat ja tutkimuksen rahoittajat pitävät aitoa vuorovaikutusta tutkijoiden ja kansalaisten välillä.
Suomi on biotieteellisen tutkimuksen edelläkävijä monella tapaa, vaikka se ei ole ollutkaan ensim-mäisenä käynnistämässä alan uusinta tutkimusta. Tutkimusrahoituksen lisäys on ollut poikkeuksel-lisen voimakasta Suomessa 1990-luvun lopussa. Vaikka yksityisen rahoituksen kasvu on ollut jul-kista voimakkaampaa, myös valtion tutkimusrahoituksen kasvu on varsin merkittävä. Tästä kas-vusta on suuri osa suuntautunut kilpailun kautta biotieteiden tutkimukseen. Paitsi tutkimusohjelmis-sa, myös huippuyksiköissä ja tutkijakouluissa biotieteet ovat hyvin edustettuina.
Tutkimusrahoituksen kasvun ohella toinen suomalainen erityispiirre on ollut tutkimuksen rahoittaji-en tavoitteellinen ja toimiva yhteistyö. Biotieteissä Tekesin ja Suomen Akatemian yhteistyö on ollut vaivatonta ja dynaamista. Muista toimijoista erityisesti opetusministeriö on toiminut ansiokkaasti biotieteiden tutkimuksen hyväksi. Opetusministeriö on toteuttanut yhdessä Suomen Akatemian kanssa kaikki vuonna 1996 järjestetyn molekyylibiologian ja biotekniikan tutkimuksen kansainväli-sen arviointipaneelin ehdotukset. Vain kuukausi tämän ns. EMBO-raportin julkistamisen jälkeen opetusministeriö perusti työryhmän suunnittelemaan suositusten toimeenpanoa. Se sai työnsä val-miiksi nopeassa aikataulussa ja biotekniikan erityisrahoitusta jatkettiin ja jopa lisättiin. Viime ke-väänä opetusministeriön toinen seurantaryhmä esitti rahoituksen jatkamista ja lisäämistä uusiin kohteisiin. Näillä toimenpiteillä tuetaan samojen tavoitteiden toteutumista, kuin mitä Life2000-ohjelmalla on.
Muualta maailmasta tuskin löytyy kovin monta muuta esimerkkiä siitä, miten korkeatasoisen kan-sainvälisen tieteellisen arvioinnin suositukset toteutetaan kokonaisuudessaan.
Ansio nopeasta ja tehokkaasta toiminnasta kuuluu myös tutkijoille, yliopistoille ja aivan erityisesti biokeskuksille, jotka ovat pystyneet tekemään yhteisiä hankkeita ja ehdotuksia alan tutkimuksen edistämiseksi. Yhteistyökyky on ollut erinomainen ja se on näkynyt myös biotieteiden alan tutkija-koulujen valtakunnallisessa yhteistyössä.
Näissä asioissa on suomalaisen tutkimuksen ja tutkimusjärjestelmän vahvuudet: toisaalta tutkijoiden verkottumisessa ja yhteistyökyvyssä, tutkimusinstituutioiden uusiutumiskyvyssä sekä toisaalta tut-kimuksen rahoittajien tavoitteellisessa yhteistyössä.
Life2000 Biologisten funktioiden tutkimusohjelma on monen tahon ja henkilön yhteistyön tulos. Haluan kiittää yhteisen ohjelmaehdotuksen tehneitä terveyden tutkimuksen toimikuntaa sekä ympä-ristön ja luonnonvarojen tutkimuksen toimikuntaa, ohjelman valmisteluun osallistuneita toimikunti-en jäseniä ja muita asiantuntijoita, uutteria virkamiehiä ja innovatiivisia koordinaattoreita sekä aivan erityisesti valmisteluryhmän puheenjohtajaa, professori Eero Vuoriota.
Aivan lopuksi kerron Suomen Akatemiaa koskevan uutisen, joka kuvastakoon omalla tavallaan biotieteiden kehitystä. Ympäristön ja luonnonvarojen tutkimuksen toimikunnan nimi on valtioneu-voston 19.10. hyväksymällä asetusmuutoksella muutettu Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnaksi. Nimenmuutos ei ainakaan heikennä biotieteiden asemaa Suomen Akatemian agen-dalla.
Hyvät kollegat, toivotan teille kaikille menestystä tämän haasteellisen ohjelman toteuttamisessa. Maamme luottaa teihin tulevaisuuttaan muovatessaan.