Akatemiaprofessori Riitta Hari

Ihmisaivojen kuvantaminen: Missä ollaan ja mihin pyritään?

Akatemiaprofessori Riitta Hari, Kylmälaboratorion Aivotutkimusyksikkö, Teknillinen korkeakoulu

Ihmisaivojen kuvantamismenetelmät (mm. PET, MRI, fMRI, EEG, MEG) ovat viimeisen vuosikymmenen aikana mullistaneet käsityksiämme käyttäytymisen ja aivotoimintojen suhteista.
Menetelmillä voidaan kurkistaa toimiviin ihmisaivoihin koehenkilöä millään tavalla vahingoittamatta ja tunnistaa eri aivoalueet ja niiden vuorovaikutukset jopa millimetrien/millisekuntien tarkkuudella. Näin saatava tieto aivojen rakenteesta, verenkierrosta, aineenvaihdunnasta ja hermosolujen toiminnasta on auttanut ymmärtämään entistä paremmin
aistinalueiden toimintaa, kognitiivisten toimintojen hermostollista perustaa sekä neurologisten ja psykiatristen sairauksien aivomekanismeja.  

Monien psykologisten aivotoimintateorioiden kannalta ei ehkä ole tärkeää tarkalleen tietää mitkä kohdat aivoja milloinkin aktivoituvat, mutta tällainen paikkainformaatio muodostaa välttämättömän sillan muuhun (mm. eläinkokeista saatuun) tietämykseemme , jolloin erilaisia teorioita ihmismielen toiminnasta voidaan testata entistä paremmin. Ja tietenkin vastaukset "missä" - kysymyksiin ovat vasta alkusoittoa syvemmälle ymmärtämyksellemme ihmisen aivotoimintojen organisaatioista ja dynamiikasta. Jatkossa halutaan kuvantaa entistä monimutkaisempia aivojen aktivaatioketjuja sekä yksilöllisiä toimintastrategioita. Tulokset tulevat tarkentamaan myös aivosairauksien diagnostiikkaa.

Eräs kiinnostavimpia viimeaikaisia kehityslinjoja ihmisaivojen kuvantamisessa on eri aivoalueita yhdistävien säiekimppujen kulun selvittäminen diffuusiomagneettikuvauksella. Tällaista tietoa on
aikaisemmin voitu saada vain kuoleman jälkeen obduktiossa. Yksilöllisten ratayhteyksien selvittäminen luo perustan monien aivosairauksien ja kognitiivisten toimintojen entistä tarkemmalle
tutkimukselle. Aivokuvantaminen elää vielä vireää nousukauttaan.

hari@neuro.hut.fi