Keskittymien taustaa

Strategisen huippuosaamisen keskittymien juuret juontavat vuoteen 2004, jolloin valtioneuvoston kanslian ns. globalisaatioraportissa (Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi) todettiin, että korkeatasoisen osaamisen saavuttaminen opetuksessa ja tutkimuksessa edellyttää riittävän suuria ja kriittisen massan omaavia keskittymiä. Raportin mukaan päätavoitteeksi tulee asettaa muutaman kansainvälisen huipputason osaamiskeskittymän rakentaminen Suomeen.

Tiede- ja teknologianeuvoston marraskuussa 2004 hyväksymän Suomen tieteen ja teknologian kansainvälistäminen -asiakirjan mukaan Suomeen on luotava lisää kansainvälisesti näkyviä, korkeatasoisia ja kiinnostavia tutkimusyksiköitä, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiokeskittymiä ja ohjelmia.

Valtioneuvoston huhtikuussa 2005 tekemä periaatepäätös julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellisesta kehittämisestä edellytti, että tiede- ja teknologianeuvoston johdolla laaditaan kansallinen strategia kansainvälisesti kilpailukykyisten tieteen ja teknologian osaamiskeskittymien ja huippuyksiköiden synnyttämiseksi ja vahvistamiseksi.

Tiede- ja teknologianeuvosto hyväksyi kesäkuussa 2006 raportin strategisen huippuosaamisen keskittymien ja kansallisten infrastruktuurien kehittämisestä. Sen mukaisesti Suomeen ryhdyttiin perustamaan kansainvälisiä tieteen, teknologian ja innovaatiotoiminnan strategisen huippuosaamisen keskittymiä elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta keskeisille osaamisen aloille.

Yritykset, yliopistot, tutkimuslaitokset ja rahoittajaorganisaatio osallistuvat keskittymien toiminnan käynnistämiseen. Strategiassa päädyttiin käynnistämään SHOKit ensi vaiheessa seuraaville viidelle aihealueille:
- energia ja ympäristö
- metallituotteet ja koneenrakennus
- metsäklusteri
- terveys ja hyvinvointi
- tieto- ja viestintäteollisuus ja –palvelut.

Myöhemmin käynnistettiin kuudes SHOK rakennetun ympäristön alalle.